21.6.07
Ohi on
On ollut kiva palata kotiin. Oma kämppä, omat tavarat, oma sänky.. kaikki on tuntunu huomattavasti arvokkaammalta kuin ennen. Tiemme jatkuu kuitenkin heti tänään ensin Tampereelle, ja sitten Savoon juhannuksen viettoon, emmekä tällä erää nauti oman kodin antimista tämän enempää. Tiedossa on parin kuukauden oleilu Savossa, sillä tarkoitus on asustella niillä kulmilla omia häitä valmistellen ensin nelisen viikkoa. Sitten teemme lyhyen häämatkan Saariselälle, ja palaamme oleilemaan Savoon luultavasti elokuun puoliväliin saakka. Tässäpä siis on tällä hetkellä tohinaa kerrakseen, kun parin kuukauden kamat yrittää ottaa kerralla mukaan.. Ajattelin kuitenkin lisäillä nopskaan muutamia valokuvia reissun päältä, kun olen vielä kotikoneella ja yhteys kuvien laitteluun on nopea. Lisäilen kuvatekstejä vaikka sitten jälkikäteen.
19.6.07
Jälleen Berliinissä
On taas yksi pitkä päivä takana. Viimeinen tällä reissulla. Vielä yksi yö nukutaan teltassa, sitten aamulla pakataan kamat ja mennään lentokentälle. Lento lähtee huomenna täkäläistä aikaa yhdeltä, ja on Suomessa neljältä. Meitä tullaan noutamaan kentällä meidän omalla autolla. Se on ystävällistä ja hienoa.
Tänään on ollut mukava ja ressitön päivä, ja silti riideltiin Prahassa aamulla silleen ettei vielä kertaakaan tällä matkalla. Kaitpa se on laitettava jonkin yleisemmän matkaväsymyksen piikkiin. Itsekin sitten jälkikäteen ihmeteltiin, kun molemmat sillä viissiin hermostuttiin ja huudettiin. Päästiin kuitenkin mököttäenkin Prahassa oikealle juna-asemalle, ja oikean junan kyytiin. Berliinissä oltiin viideltä ja teltta oli leirintäalueella pystyssä kuuden maissa. Vaikka Berliinin leirintäalue onkin koko matkamme kallein, on se aivan vertaansa vailla sijaintinsa suhteen. Päärautatieasemalta viiden minuutin kävely, sitä ei yksikään toinen matkamme majapaikka voi päihittää.
Matkamme alussa viiden päivän Berliinin oleskelun aikana onnistuimme välttelemään Checkpoint Charlie -rajanylityspaikan, vaikka sen ympäristössä liikuimmekin, joten tänään illalla teimme sitten sinne varta vasten kävelyretken. Oli mukava kävellä kaupungin halki lämpimässä kesäillassa (vaikka eka meinasimmekin mennä s-bahnilla). Checkpoint Charlie oli hurjan mielenkiintoinen: Siellä oli pitkät selostukset Berliinin historiasta ja itä/länsi jaosta ja sopimuksista ja kielloista ja ihmisistä ja kaikesta. Ja isoja ja hienoja kuvia. Mielenkiinnolla niitä luimme. Berliinin kaupunki on tänään ollut tiistai-illaksi varsin vilkas, ja asiaa hetken ihmeteltyämme totesimme keskenämme, että kaitpa täällä on jonkinlaiset keskikesän juhlat menossa (kun nämä pöljät ei tajua, että juhannusta pitää viettää viikonloppuna, ei OIKEANA kesäpäiväntasaus päivänä, joka siis käsittääksemme torstai lienee..)
Lisäilen niitä reissukuvia sitten Suomesta. Ehkä jo huomenna, ehkä vasta juhannuksen jälkeen.
Prahassa voi käydä muuten vaikka täällä Globessa. Me istuttiin siellä eilen illalla: Sieltä saa englannin kielisiä kirjoja, pääsee nettiin, ja sitten hyvää ruokaa ja halpaa juomaa (punaviini tai olutlasi 35 korunaa, eli pikkasen yli euron).
Tänään on ollut mukava ja ressitön päivä, ja silti riideltiin Prahassa aamulla silleen ettei vielä kertaakaan tällä matkalla. Kaitpa se on laitettava jonkin yleisemmän matkaväsymyksen piikkiin. Itsekin sitten jälkikäteen ihmeteltiin, kun molemmat sillä viissiin hermostuttiin ja huudettiin. Päästiin kuitenkin mököttäenkin Prahassa oikealle juna-asemalle, ja oikean junan kyytiin. Berliinissä oltiin viideltä ja teltta oli leirintäalueella pystyssä kuuden maissa. Vaikka Berliinin leirintäalue onkin koko matkamme kallein, on se aivan vertaansa vailla sijaintinsa suhteen. Päärautatieasemalta viiden minuutin kävely, sitä ei yksikään toinen matkamme majapaikka voi päihittää.
Matkamme alussa viiden päivän Berliinin oleskelun aikana onnistuimme välttelemään Checkpoint Charlie -rajanylityspaikan, vaikka sen ympäristössä liikuimmekin, joten tänään illalla teimme sitten sinne varta vasten kävelyretken. Oli mukava kävellä kaupungin halki lämpimässä kesäillassa (vaikka eka meinasimmekin mennä s-bahnilla). Checkpoint Charlie oli hurjan mielenkiintoinen: Siellä oli pitkät selostukset Berliinin historiasta ja itä/länsi jaosta ja sopimuksista ja kielloista ja ihmisistä ja kaikesta. Ja isoja ja hienoja kuvia. Mielenkiinnolla niitä luimme. Berliinin kaupunki on tänään ollut tiistai-illaksi varsin vilkas, ja asiaa hetken ihmeteltyämme totesimme keskenämme, että kaitpa täällä on jonkinlaiset keskikesän juhlat menossa (kun nämä pöljät ei tajua, että juhannusta pitää viettää viikonloppuna, ei OIKEANA kesäpäiväntasaus päivänä, joka siis käsittääksemme torstai lienee..)
Lisäilen niitä reissukuvia sitten Suomesta. Ehkä jo huomenna, ehkä vasta juhannuksen jälkeen.
Prahassa voi käydä muuten vaikka täällä Globessa. Me istuttiin siellä eilen illalla: Sieltä saa englannin kielisiä kirjoja, pääsee nettiin, ja sitten hyvää ruokaa ja halpaa juomaa (punaviini tai olutlasi 35 korunaa, eli pikkasen yli euron).
18.6.07
Praha-Prag-Prague...
Matkamme on edennyt toiseksi viimeiseen maaranpaahansa. Mietimme viimeiseen asti lahdemmeko Perttienon luona vierailun jalkeen viela saheltamaan Tsekkeihin, ja paadyimme sitten tekemaan juuri niin. Ehka kerron kuitenkin ensin nopeasti mita taman hetken ja Italian valilla on tapahtunut.
Lahdimme Toscanasta siis perjantaina ja matkasimme Innsbruckiin Itavaltaan. Mina ihastuin ensisilmayksella kaupunkiin, silla vihdoinkin sain nahda ihan oikeita vuoria muualtakin kuin junan ikkunasta. Kaupungin keskustan tuntumasta loytyi yksi leirinta-alue jonne saavuimme perjantai-iltana kuuden jalkeen vesisadetta enteilevassa ilmapiirissa. Hinta kahdelta hengelta ja teltalta oli 15,30. Telttapaikkoja ei kuitenkaan ollut lainkaan tasaisella maalla, vaan jouduimme pystyttamaan teltan hieman rinteeseen. Kiva. Mutta maisemat olivat upeat. Emme harmikseni jaksaneet perjantaina tutustua Innsbruckiin enempaa, ja tyydyimme ruokailemaankin leirintaalueen ravintolassa. Onneksi kiva itavaltalaistarjoilija unohti laskuttaa meilta juomista, joten alkupalaksi saamamme siivutetetun lauantaimakkaran maksaminen ei harmittanut niin paljon. Telttayo oli sateinen ja tuulinen, ja me valuimme koko ajan kohti toista teltan sivuseinaa.
Innsbruck oli niin kiva kaupunki, etta paatimme yhdessa viela joskus palaavamme sinne uudestaan. Lupauksemme menna Jarkon Pete-enon luokse kylaan pakotti meidat kuitenkin lahtemaan Itavallasta Saksan maalle heti lauantaiaamuna. Matka VohenstrauBiin ei ollut aivan yksinkertainen. Jouduimme mm. odottamaan junaa Regensburgin asemalla tunnin, ja kulkemaan lyhyen matkaa bussilla Weidenin lahella sattuneen kaasuvuodon takia. Olimme lopulta kuitenkin perilla kuuden maissa illalla. Meidat otettiin lampimasti vastaan. Saimme kaupunkikierroksen ja taloesittelyn lisaksi grillipihvia, cappucinoa ja jaateloa.. Ja nukuimme kuin kuninkaalliset vierashuoneessa. Olimme kuin hotellissa. Myos sunnuntaipaiva oli matkamme kannalta poikkeuksellinen. Saimme hyvan aamupalan, ja ennenkaikkea Margariinia leivan paalle ja Maitoa kahviin. Mahtavaa! Kavimme Tsekkien puolella katselemassa kiinalaisten myymia halpoja vaatteita ja levyja, seka syomassa herkullisessa perheravintolassa Saksan puolella. Vatsamme olivat ruokailun jalkeen niin taynna, ettemme illalla tarvinneet juuri mitaan ruokaa.. Kiitos Pertille kaikista jarjestelyista!
Ja eilen paivan paatteeksi tulimme Prahaan. Juna kulki todella kauniiden tsekkilaisten maisemien halki. Ihailin vain ikkunasta katsellen.. tuli ihan koti mieleen. Chebin asemalla, jossa vaihdettiin junaa, paasin kaymaan vessassa, josta maksoin sellaiselle vanhalle miehelle, ja sain silta pienen palasen vessapaperia. Se oli mun mielesta tosi hauskaa. Prahasta emme olleet etukateen ottaneet mitaan selville, ja saavuimme tanne kymmenen aikaan illalla. Tuuri oli hyva, kun heti rautatieasemalla oli auki oleva hostellibuukkaustoimisto, ja sita kautta saimme varattua kaksi yota keskustassa olevasta huoneistosta. Hinta ei ollut aivan budjetin mukainen, maksoimme 35e yosta, mutta olemme sen valmiita kuitenkin tassa vaiheessa maksamaankin. Ei meilla illalla ollut mitaan mahdollisuuksia lahtea etsimaan leirintaaluetta, saati pystyttamaan telttaa. Ja halvempiakin hostelleja varmasti olisi, mutta tama kattaa meidan tarpeemme hyvin. Paasimme illalla vaivattomasti perille, ja vaikka Jarkko saikin heti alkuun tappaa jonkin orkin lattialta, on huoneisto tarpeisiimme ihan ok.. Yksinkertainen ja ankea, mutta puhdas ja tilava.
Tanaan olemmekin sitten olleet ahkerina, silla kiertelimme kaupungilla koko paivan. Ja vaikka Jarkkoa on hieman arsyttanytkin, ettemme ole enaa Saksassa, on Praha mielestani tositosi kaunis kaupunki. Aurinko on paistellut, ja tuullut sopivasti, ja olemme saaneet nauttia loman viimeisista paivista oikein kunnolla. Turistien kansoittamat paikat on taallakin toki ahdistavia, mutta kovinkaan kauaksi suosituimmista paikoista ei tarvitse kavella, kun saa katsella kaupunkia ihan rauhassa. Pete-eno sanoi meille, etta kyllahan Tsekeissa euro kay, ja me oletimme etta Tsekki on siis emu maa. Mutta ilmeisesti Pete tarkoitti ainoastaan, etta eurolla on samanlainen kansainvalinen asema kuin dollarilla, ja me saimme huomata, ettei suosimissamme pikkukaupoissa eurolla paljon maksellakaan.. Ei se mitaan, Visa Elektronilla saa automaatista korunoitakin, ja maksaminen luonnistuu. Saadaanpahan hieman maistiaisia siitakin, millaista valuuttamuunnosten kanssa vekslaaminen on, kun ollaan muuten saatu silta saastya koko reissun ajan (ja ikavaahan se on, kun ei yhtaan tieda mita asiat maksaa..)
Huomenna lahdemme junalla Berliiniin, jonne taalta paasee suoralla junayhteydella (mahtavaa). Reililippujen voimassaolo paattyy tiistaina keskiyolla, ja lento Helsinkiin on keskiviikkona. Me ollaan oltu talla reissulla jo kolmekymmentanelja yota. Hurjaa. Ajatus Suomeen palaamisesta alkaa tuntua ihanalta. Suomen kesa on niin lyhyt, ettei siita halua enaa missata yhtaan enempaa.
Olisin halunnut lisata kuvia, mutta en voinut.
Lahdimme Toscanasta siis perjantaina ja matkasimme Innsbruckiin Itavaltaan. Mina ihastuin ensisilmayksella kaupunkiin, silla vihdoinkin sain nahda ihan oikeita vuoria muualtakin kuin junan ikkunasta. Kaupungin keskustan tuntumasta loytyi yksi leirinta-alue jonne saavuimme perjantai-iltana kuuden jalkeen vesisadetta enteilevassa ilmapiirissa. Hinta kahdelta hengelta ja teltalta oli 15,30. Telttapaikkoja ei kuitenkaan ollut lainkaan tasaisella maalla, vaan jouduimme pystyttamaan teltan hieman rinteeseen. Kiva. Mutta maisemat olivat upeat. Emme harmikseni jaksaneet perjantaina tutustua Innsbruckiin enempaa, ja tyydyimme ruokailemaankin leirintaalueen ravintolassa. Onneksi kiva itavaltalaistarjoilija unohti laskuttaa meilta juomista, joten alkupalaksi saamamme siivutetetun lauantaimakkaran maksaminen ei harmittanut niin paljon. Telttayo oli sateinen ja tuulinen, ja me valuimme koko ajan kohti toista teltan sivuseinaa.
Innsbruck oli niin kiva kaupunki, etta paatimme yhdessa viela joskus palaavamme sinne uudestaan. Lupauksemme menna Jarkon Pete-enon luokse kylaan pakotti meidat kuitenkin lahtemaan Itavallasta Saksan maalle heti lauantaiaamuna. Matka VohenstrauBiin ei ollut aivan yksinkertainen. Jouduimme mm. odottamaan junaa Regensburgin asemalla tunnin, ja kulkemaan lyhyen matkaa bussilla Weidenin lahella sattuneen kaasuvuodon takia. Olimme lopulta kuitenkin perilla kuuden maissa illalla. Meidat otettiin lampimasti vastaan. Saimme kaupunkikierroksen ja taloesittelyn lisaksi grillipihvia, cappucinoa ja jaateloa.. Ja nukuimme kuin kuninkaalliset vierashuoneessa. Olimme kuin hotellissa. Myos sunnuntaipaiva oli matkamme kannalta poikkeuksellinen. Saimme hyvan aamupalan, ja ennenkaikkea Margariinia leivan paalle ja Maitoa kahviin. Mahtavaa! Kavimme Tsekkien puolella katselemassa kiinalaisten myymia halpoja vaatteita ja levyja, seka syomassa herkullisessa perheravintolassa Saksan puolella. Vatsamme olivat ruokailun jalkeen niin taynna, ettemme illalla tarvinneet juuri mitaan ruokaa.. Kiitos Pertille kaikista jarjestelyista!
Ja eilen paivan paatteeksi tulimme Prahaan. Juna kulki todella kauniiden tsekkilaisten maisemien halki. Ihailin vain ikkunasta katsellen.. tuli ihan koti mieleen. Chebin asemalla, jossa vaihdettiin junaa, paasin kaymaan vessassa, josta maksoin sellaiselle vanhalle miehelle, ja sain silta pienen palasen vessapaperia. Se oli mun mielesta tosi hauskaa. Prahasta emme olleet etukateen ottaneet mitaan selville, ja saavuimme tanne kymmenen aikaan illalla. Tuuri oli hyva, kun heti rautatieasemalla oli auki oleva hostellibuukkaustoimisto, ja sita kautta saimme varattua kaksi yota keskustassa olevasta huoneistosta. Hinta ei ollut aivan budjetin mukainen, maksoimme 35e yosta, mutta olemme sen valmiita kuitenkin tassa vaiheessa maksamaankin. Ei meilla illalla ollut mitaan mahdollisuuksia lahtea etsimaan leirintaaluetta, saati pystyttamaan telttaa. Ja halvempiakin hostelleja varmasti olisi, mutta tama kattaa meidan tarpeemme hyvin. Paasimme illalla vaivattomasti perille, ja vaikka Jarkko saikin heti alkuun tappaa jonkin orkin lattialta, on huoneisto tarpeisiimme ihan ok.. Yksinkertainen ja ankea, mutta puhdas ja tilava.
Tanaan olemmekin sitten olleet ahkerina, silla kiertelimme kaupungilla koko paivan. Ja vaikka Jarkkoa on hieman arsyttanytkin, ettemme ole enaa Saksassa, on Praha mielestani tositosi kaunis kaupunki. Aurinko on paistellut, ja tuullut sopivasti, ja olemme saaneet nauttia loman viimeisista paivista oikein kunnolla. Turistien kansoittamat paikat on taallakin toki ahdistavia, mutta kovinkaan kauaksi suosituimmista paikoista ei tarvitse kavella, kun saa katsella kaupunkia ihan rauhassa. Pete-eno sanoi meille, etta kyllahan Tsekeissa euro kay, ja me oletimme etta Tsekki on siis emu maa. Mutta ilmeisesti Pete tarkoitti ainoastaan, etta eurolla on samanlainen kansainvalinen asema kuin dollarilla, ja me saimme huomata, ettei suosimissamme pikkukaupoissa eurolla paljon maksellakaan.. Ei se mitaan, Visa Elektronilla saa automaatista korunoitakin, ja maksaminen luonnistuu. Saadaanpahan hieman maistiaisia siitakin, millaista valuuttamuunnosten kanssa vekslaaminen on, kun ollaan muuten saatu silta saastya koko reissun ajan (ja ikavaahan se on, kun ei yhtaan tieda mita asiat maksaa..)
Huomenna lahdemme junalla Berliiniin, jonne taalta paasee suoralla junayhteydella (mahtavaa). Reililippujen voimassaolo paattyy tiistaina keskiyolla, ja lento Helsinkiin on keskiviikkona. Me ollaan oltu talla reissulla jo kolmekymmentanelja yota. Hurjaa. Ajatus Suomeen palaamisesta alkaa tuntua ihanalta. Suomen kesa on niin lyhyt, ettei siita halua enaa missata yhtaan enempaa.
Olisin halunnut lisata kuvia, mutta en voinut.
14.6.07
Buena Sera tai jotain sinne pàin
Tatu, me ehdittiin jo kayda Firenzessa, ja syotiin siella ainoastaan kalliit salaatit ja yks pikku pitsa, joka ei ollut mitenkaan hyva. Kallista siitakin huolimatta. Ja emme tule Pirkkalaan mokille, vaikka tarjous onkin kivan kuuloinen. Taytyy meidan menna Savoon pikimmiten taalta palattuamme, koska juhannuksena on oltava ystavamme haajuhlissa.
Saritati, mulla alkaa silmatulehdus onneksi helpottaa. Se ei ole mitenkaan mukava, vaikka sinansa harmiton onkin. Ja paljon paljon onnea viisitoistavuotiaalle parille..
Ja Jenni, voit siella toimistossa istuessasi kehitella ihan oman itikkamyrkyn (Luukas varmaan voi siina auttaa) jota kalliilla sitten myyt pistosherkille leirilaisille. Joo!
Opetimme Saijan ja Enskan pelaamaan shanghaita (korttipelia) emmeka sitten oikein muuta olekaan saaneet aikaan, kuin sita vain pelaamme. Etana hyokkasi yksi ilta Saijan jalkaan, ja tanaan viiden sentin mittainen ampiainen hairitsi Enskaa. Jarkko on edelleen vahan kipea, mutta ei enaa niin pahoin.
Eilen kavimme syomassa nain kivan nakoisessa ravintelissa, jossa ei meidan lisaksemme ollut kuin kolme muuta asiakasta. Emme ymmartaneet italiankielista listaa ollenkaan, joten tilasimme vahan mita sattuu. Mutta hauskaa oli. Varsinkin, kun meilla oli kolme sanakirjaakin mukana.
Huomenna jatamme vihdoin Toscanan, ja menemme Innsbruckiin yhdeksi yoksi, Sielta jatkamme Peten luo Vohenstraussiin lauantaina. Innsbruckiin paastaksemme tarvitsemme taalta vain kaksi eri junayhteytta, toinen menee suoraan Pratosta Innsbruckiin! Mahtavaa. Innsbruckista eteenpain onkin hieman hankalampaa, mutta Petelle tiedoksi, saapunemme lauantaina kello kahden maissa jos kaikki menee hyvin.
Saritati, mulla alkaa silmatulehdus onneksi helpottaa. Se ei ole mitenkaan mukava, vaikka sinansa harmiton onkin. Ja paljon paljon onnea viisitoistavuotiaalle parille..
Ja Jenni, voit siella toimistossa istuessasi kehitella ihan oman itikkamyrkyn (Luukas varmaan voi siina auttaa) jota kalliilla sitten myyt pistosherkille leirilaisille. Joo!
Opetimme Saijan ja Enskan pelaamaan shanghaita (korttipelia) emmeka sitten oikein muuta olekaan saaneet aikaan, kuin sita vain pelaamme. Etana hyokkasi yksi ilta Saijan jalkaan, ja tanaan viiden sentin mittainen ampiainen hairitsi Enskaa. Jarkko on edelleen vahan kipea, mutta ei enaa niin pahoin.
Eilen kavimme syomassa nain kivan nakoisessa ravintelissa, jossa ei meidan lisaksemme ollut kuin kolme muuta asiakasta. Emme ymmartaneet italiankielista listaa ollenkaan, joten tilasimme vahan mita sattuu. Mutta hauskaa oli. Varsinkin, kun meilla oli kolme sanakirjaakin mukana.
Huomenna jatamme vihdoin Toscanan, ja menemme Innsbruckiin yhdeksi yoksi, Sielta jatkamme Peten luo Vohenstraussiin lauantaina. Innsbruckiin paastaksemme tarvitsemme taalta vain kaksi eri junayhteytta, toinen menee suoraan Pratosta Innsbruckiin! Mahtavaa. Innsbruckista eteenpain onkin hieman hankalampaa, mutta Petelle tiedoksi, saapunemme lauantaina kello kahden maissa jos kaikki menee hyvin.
12.6.07
Buon Giorno!
Taalla Italia, Toscana ja Maiju.
Jarkolla on keuhkoputkentulehdus (mutta se sai onneksi Enskalta jalan tulehdukseen tarkoitetut antibiootit) ja minulla on silmatulehdus (ei paha, mutta inhottava ja pitkakestoinen).
Saavuimme tanne lauantaina muutamien mutkien kautta. Ensimmainen mutka oli Wienissa, kun aamuvuoron klo05:06 bussikuski oli paattanyt sairastua, ja jouduimme odottamaan leirinta-alueella bussia puoli tuntia. Myohastymisen pelossa jouduimme turvautumaan lopulta taksiin. Toinen mutka oli vastassa Venetsiassa, jonne saavuttuamme vastassa oli pari-kolmesataa myohastyneita junia odottavaa matkaajaa. Tilanne oli hieman kaoottinen ja ennenkaikkea epaselva. Oma junamme oli kuitenkin vain 50min myohassa, eika valinpitamaton konnari halunnut junassa nahda edes paikkalippujamme, mika oli meidan onni, silla emme niita juna-aseman kaaoksessa olisi saaneet ostettuakaan. Saavuimme ihanaan Toscanaan illalla kuuden maissa, matkustettuamme junassa yksitoista tuntia. Majatalon omistaja Tizziana oli meita vastassa pikkufiatillaan, ja ankeydyttyamme rinkkoinemme autoon, saimme kokea mita tarkoitetaan puhuttaessa italialaisista ja autoista.. matka oli jannittava, sanoisin nain.
Saija ja Enska saapuivat seuraksemme sunnuntaina. Meilla on ollut kivaa, vaikka Jarkko onkin -kuten sanottua- hieman kipea. Kuvia on otettu paljon, joten voin kertoa tekemisistamme niiden kautta.
Tassa on tie, joka vie kohti majapaikkaamme. Sunnuntaina kavimme Jarkon kanssa kaupassa, jonne on matkaa pari kilometria. Ostimme ruokaa oikein kunnollisesti, silla valmistimme Saijalle ja Enskalle makoisan tervetuliaisaterian. Paiva oli tuolloin (kuten muulloinkin) Erittain Lammin ja Aurinkoinen, ja olimme varsin hikisia pikku possuja tullessamme talollemme takaisin..
Tallainen on se meidan talomme. Vuokrattu viikoksi kaupungista nimelta Montecatini Terme. Majapaikan kotisivut taalla. Voin suositella.
Maanantaina aamupaivalla teimme reissun Pisaan. Luimme matkaoppaasta, etta tallainen torniin nojaava kuva taytyy Pisassa ottaa. Olimme kunnon turisteja, ja teimme niin. Pisassa oli kuuma, ja turisteja seka niista hyotya yrittavia myyjia oli liikaa. Itse torni ja tuomiokirkon alue olivat kylla mielestani hienoja. Osa matkaseurueesta haukkui tornia matalaksi.
Nain Jarkko ja Enska viettavat lomaa.
Jarkko osti Wienista superpallon, josta on ollut enemman iloa, kuin kukaan teista voisi kuvitellakaan (no ehka Tatu voi kuvitella). Jos mina tahi Enska ei Jarkon kanssa leikita, niin se osaa leikkia pallolla ihan yksinkin. Viela ei olla onnistuttu hajottamaan mitaan, tai heittamaan vihaista italialaista paahan.
Saija nauttii lomasta omalla tavallaan.
Pisan reissun jalkeen teimme autolla matkan Luccan ymparistoon. Matka kulki niiiin kapeaa tieta niiiin korkealle, etta Jarkkoa -jota korkeanpaikanpelko eniten vaivaa- alkoi hieman jo pelottaa. Minuakin pelotti hieman. Tai aika paljonkin. Ainakin valilla. Mutta maisemat olivat mahtavat. Ei Suomessa tallaisia nae, kuin Nasinneulasta tai Puijon Tornista.
Saija ja Enska nauttivat. Enska kuvaa videokameralla ja puhuu itsekseen. Saija ottaa aurinkoa aina kun annamme siihen mahdollisuuden.
Jarkonkin saimme houkuteltua talle mahtavalle roomalaisaikaiselle sillalle. Korkeus oli kuitenkin sen verran huimaava, etta sulhon taytyi polvistua..
Taman kuvan kautta terkut myos Saijalta ja Enskalta kaikille tutuille.
Tanaan annoimme Jarkon potea sairauttaan rauhassa lepaamalla, ja kavimme kolmestaan tutustumassa oman kaupunkimme Montecatini Termen ymparistoon ja kylpyloihin. Katseltavaa riittaa pelkastaan taallakin. Nousimme muunmuassa hienolla vanhalla koysiradalla pieneen kylaan nimelta Montecatini Alto, joka sijaitsee Termen kaupungin laidalla korkealla korkealla kukkulalla. Paikka oli ihanan idyllinen ja pieni, ja maisemat olivat mahtavat.
Huomenna menemme Firenzeen!
En taas tieda milloin seuraavan kerran paasen postittelemaan. Jos Jarkon sairaus ei osoita parantumisen merkkeja, siirramme Italiasta lahtoa varmaan paivalla. Lauantaina olisi jokatapauksessa tarkoitus olla Saksassa, jossa Pertti ja Irmgaard ovat ystavallisesti luvanneet ottaa meidat vastaan (kiitos!). Viikon paasta pitaa olla takaisin Berliinissa, lento kotiin on ensi keskiviikkona!
Kiitos Sirkku ja Keimo kommenteista. Aikaraja tuppaa nyt vastaan ja Roomassa kayminen jaa pakosta toiseen kertaan. Kiitos enivei!
Kiitos kommentoinnista myos Jusulle ja Jennille..!
Jarkolla on keuhkoputkentulehdus (mutta se sai onneksi Enskalta jalan tulehdukseen tarkoitetut antibiootit) ja minulla on silmatulehdus (ei paha, mutta inhottava ja pitkakestoinen).
Saavuimme tanne lauantaina muutamien mutkien kautta. Ensimmainen mutka oli Wienissa, kun aamuvuoron klo05:06 bussikuski oli paattanyt sairastua, ja jouduimme odottamaan leirinta-alueella bussia puoli tuntia. Myohastymisen pelossa jouduimme turvautumaan lopulta taksiin. Toinen mutka oli vastassa Venetsiassa, jonne saavuttuamme vastassa oli pari-kolmesataa myohastyneita junia odottavaa matkaajaa. Tilanne oli hieman kaoottinen ja ennenkaikkea epaselva. Oma junamme oli kuitenkin vain 50min myohassa, eika valinpitamaton konnari halunnut junassa nahda edes paikkalippujamme, mika oli meidan onni, silla emme niita juna-aseman kaaoksessa olisi saaneet ostettuakaan. Saavuimme ihanaan Toscanaan illalla kuuden maissa, matkustettuamme junassa yksitoista tuntia. Majatalon omistaja Tizziana oli meita vastassa pikkufiatillaan, ja ankeydyttyamme rinkkoinemme autoon, saimme kokea mita tarkoitetaan puhuttaessa italialaisista ja autoista.. matka oli jannittava, sanoisin nain.
Saija ja Enska saapuivat seuraksemme sunnuntaina. Meilla on ollut kivaa, vaikka Jarkko onkin -kuten sanottua- hieman kipea. Kuvia on otettu paljon, joten voin kertoa tekemisistamme niiden kautta.
Tassa on tie, joka vie kohti majapaikkaamme. Sunnuntaina kavimme Jarkon kanssa kaupassa, jonne on matkaa pari kilometria. Ostimme ruokaa oikein kunnollisesti, silla valmistimme Saijalle ja Enskalle makoisan tervetuliaisaterian. Paiva oli tuolloin (kuten muulloinkin) Erittain Lammin ja Aurinkoinen, ja olimme varsin hikisia pikku possuja tullessamme talollemme takaisin..
Tallainen on se meidan talomme. Vuokrattu viikoksi kaupungista nimelta Montecatini Terme. Majapaikan kotisivut taalla. Voin suositella.
Maanantaina aamupaivalla teimme reissun Pisaan. Luimme matkaoppaasta, etta tallainen torniin nojaava kuva taytyy Pisassa ottaa. Olimme kunnon turisteja, ja teimme niin. Pisassa oli kuuma, ja turisteja seka niista hyotya yrittavia myyjia oli liikaa. Itse torni ja tuomiokirkon alue olivat kylla mielestani hienoja. Osa matkaseurueesta haukkui tornia matalaksi.
Nain Jarkko ja Enska viettavat lomaa.
Jarkko osti Wienista superpallon, josta on ollut enemman iloa, kuin kukaan teista voisi kuvitellakaan (no ehka Tatu voi kuvitella). Jos mina tahi Enska ei Jarkon kanssa leikita, niin se osaa leikkia pallolla ihan yksinkin. Viela ei olla onnistuttu hajottamaan mitaan, tai heittamaan vihaista italialaista paahan.
Saija nauttii lomasta omalla tavallaan.
Pisan reissun jalkeen teimme autolla matkan Luccan ymparistoon. Matka kulki niiiin kapeaa tieta niiiin korkealle, etta Jarkkoa -jota korkeanpaikanpelko eniten vaivaa- alkoi hieman jo pelottaa. Minuakin pelotti hieman. Tai aika paljonkin. Ainakin valilla. Mutta maisemat olivat mahtavat. Ei Suomessa tallaisia nae, kuin Nasinneulasta tai Puijon Tornista.
Saija ja Enska nauttivat. Enska kuvaa videokameralla ja puhuu itsekseen. Saija ottaa aurinkoa aina kun annamme siihen mahdollisuuden.
Jarkonkin saimme houkuteltua talle mahtavalle roomalaisaikaiselle sillalle. Korkeus oli kuitenkin sen verran huimaava, etta sulhon taytyi polvistua..
Taman kuvan kautta terkut myos Saijalta ja Enskalta kaikille tutuille.
Tanaan annoimme Jarkon potea sairauttaan rauhassa lepaamalla, ja kavimme kolmestaan tutustumassa oman kaupunkimme Montecatini Termen ymparistoon ja kylpyloihin. Katseltavaa riittaa pelkastaan taallakin. Nousimme muunmuassa hienolla vanhalla koysiradalla pieneen kylaan nimelta Montecatini Alto, joka sijaitsee Termen kaupungin laidalla korkealla korkealla kukkulalla. Paikka oli ihanan idyllinen ja pieni, ja maisemat olivat mahtavat.
Huomenna menemme Firenzeen!
En taas tieda milloin seuraavan kerran paasen postittelemaan. Jos Jarkon sairaus ei osoita parantumisen merkkeja, siirramme Italiasta lahtoa varmaan paivalla. Lauantaina olisi jokatapauksessa tarkoitus olla Saksassa, jossa Pertti ja Irmgaard ovat ystavallisesti luvanneet ottaa meidat vastaan (kiitos!). Viikon paasta pitaa olla takaisin Berliinissa, lento kotiin on ensi keskiviikkona!
Kiitos Sirkku ja Keimo kommenteista. Aikaraja tuppaa nyt vastaan ja Roomassa kayminen jaa pakosta toiseen kertaan. Kiitos enivei!
Kiitos kommentoinnista myos Jusulle ja Jennille..!
7.6.07
Wien, Itävalta
Itävallassa on sentään äät ja öötkin paikoillaan!
Niinhän siinä sitten kävi, että Enska oli edellisen viestin kommenteissa aivan oikeassa, ja Espanja ajoi meidät ulos. Päätimme, että Espanjaan on mentävä jokin toinen kerta, kun kannettavana ei ole telttaa. Espanjan reissun voi siis tehdä yöpyen hostelleissa tai pensioneissa. Toinen vaihtoehto on ottaa ETUKÄTEEN (ai mitä se on..) selvää leirintäalueiden sijainnista.
Maanantaina olimme saaneet itsemme siirrettyä Madridin kautta Zaragozaan, ja kello oli Iltapäivä. Turisti-infosta kuulimme, että lähin leirintäalue löytyy 70 km päästä. Teimme nopean päätöksen, muutimme ensimmäistä kertaa totaalisesti reittisuunnitelmaamme, ja päätimme lähteä tavoittelemaan Itävaltaa ja Wieniä. Espanjan kierros jäi siis kahteen pension yöhön. Espanjasta Wieniin pääseminen ei sujunut aivan yhtä helposti kuin olimme innokkaina päätöstä tehdessämme olettaneet. Mutta kahden vuorokauden matkustaminen Hendayen, Pariisin ja Strassburgin kautta toi meidät vihdoin Wieniin. Reilaajat huomioikaa, ettei Espanjasta tule tavallisia junia Pariisiin muuta kuin Irunin kautta. Vietimme kaksi yötä junassa, ja -yllättäen- yhden päivän Pariisissa. Tässä tilannekuva Pariisin Austerlitz asemalta, Zaragozan Lidlin kassi mukana.
Matkallamme Wieniin kohtasimme junassa mielenkiintoisia ihmisiä, egyptiläisen Wienissä opiskelevan muslimipojan, sekä itävaltalaisen Intiassa asuvan maailmanmatkaajan. Keskustelu heidän kanssaan oli erittäin värikästä ja mielenkiintoista. Ensimmäinen kunnollinen kontakti ulkomaaneläviin koko matkan aikana. Vaihdoimme Wieniin mennessämme junaa Strassburgissa, ja yövaunussa meitä oli vastassa suomalainen Leena. Ensimmäinen suomalainen koko matkan aikana! Ja Jarkkohan sai aivan hervottoman puheripulin kohdattuaan suomea puhuvan ihmisen, ja Leena sai kuunnella Jarkon elämäntarinaa puoleen yöhön asti.. Makuuvaunuun ostimme paikkaliput siitä syystä, että edellisen yön saimme jo viettää välillä Hendaye-Pariisi epämääräisen huonosti nukkuen istumapaikoilla.
Tänne Wieniin saavuimme eilen aamulla. Ilma on loistava, kylmyys ja sade ovat jääneet Ranskaan. On mahtavaa kun kaikki taas toimii, ihmiset puhuvat englantia ja vessassa on vessapaperia. Leirintäalue sijaitsee metro- ja bussiyhteyden päässä keskustasta Hütteldorfissa. Leiri on tosi kiva, ja tähän mennessä parhaan siitä tekee se, että siellä on Jääkaappi! On mahtavaa tietää saavansa aamupalaksi Juustoa ja Makkaraa, ja juoda Kylmää Limsaa.. Hinta on kuitenkin lähes Berliinin luokkaa. Eka yö maksoi 16,30€ mutta kaksi seuraavaa jopa 19,30€ koska täällä on tänään jokin katolinen pyhä ja siksi Hai Siisön.
Tässä pari kuvaa täältä Wienistä.
Varasimme paikkaliput lauantaiksi junaan, joka vie meidät Venetsian ja Praton kautta pysäkille Montecatini centro, suoraan Toscanaan. Siellä meitä pitäisi olla vastassa ihana majatalon omistaja, joka on luvannut tulla meidät hakemaan asemalta. Jarkon vanhemmat tulevat paikkaan sunnuntaina. Koska saavuimme Itävaltaan jo nyt (eikä vasta Italian jälkeen kuten aiemmin olimme suunnitelleet), on meillä enemmän joustonvaraa olla Italiassa. Lisäksi meillä on myös paremmat mahdollisuudet kyläilyyn Jarkon enon luona Saksassa, joten Petelle tiedoksi, täältä tullaan!
Jodylle kiitokset kommenteista. Ja jotta muutkin reissaajat voisivat ihmisten vieraanvaraisuutta hyödyntää, tässä linkki hospitalityklubiin.
Lisäsin kuvia myös edellisen postin yhteyteen!
Niinhän siinä sitten kävi, että Enska oli edellisen viestin kommenteissa aivan oikeassa, ja Espanja ajoi meidät ulos. Päätimme, että Espanjaan on mentävä jokin toinen kerta, kun kannettavana ei ole telttaa. Espanjan reissun voi siis tehdä yöpyen hostelleissa tai pensioneissa. Toinen vaihtoehto on ottaa ETUKÄTEEN (ai mitä se on..) selvää leirintäalueiden sijainnista.
Maanantaina olimme saaneet itsemme siirrettyä Madridin kautta Zaragozaan, ja kello oli Iltapäivä. Turisti-infosta kuulimme, että lähin leirintäalue löytyy 70 km päästä. Teimme nopean päätöksen, muutimme ensimmäistä kertaa totaalisesti reittisuunnitelmaamme, ja päätimme lähteä tavoittelemaan Itävaltaa ja Wieniä. Espanjan kierros jäi siis kahteen pension yöhön. Espanjasta Wieniin pääseminen ei sujunut aivan yhtä helposti kuin olimme innokkaina päätöstä tehdessämme olettaneet. Mutta kahden vuorokauden matkustaminen Hendayen, Pariisin ja Strassburgin kautta toi meidät vihdoin Wieniin. Reilaajat huomioikaa, ettei Espanjasta tule tavallisia junia Pariisiin muuta kuin Irunin kautta. Vietimme kaksi yötä junassa, ja -yllättäen- yhden päivän Pariisissa. Tässä tilannekuva Pariisin Austerlitz asemalta, Zaragozan Lidlin kassi mukana.
Matkallamme Wieniin kohtasimme junassa mielenkiintoisia ihmisiä, egyptiläisen Wienissä opiskelevan muslimipojan, sekä itävaltalaisen Intiassa asuvan maailmanmatkaajan. Keskustelu heidän kanssaan oli erittäin värikästä ja mielenkiintoista. Ensimmäinen kunnollinen kontakti ulkomaaneläviin koko matkan aikana. Vaihdoimme Wieniin mennessämme junaa Strassburgissa, ja yövaunussa meitä oli vastassa suomalainen Leena. Ensimmäinen suomalainen koko matkan aikana! Ja Jarkkohan sai aivan hervottoman puheripulin kohdattuaan suomea puhuvan ihmisen, ja Leena sai kuunnella Jarkon elämäntarinaa puoleen yöhön asti.. Makuuvaunuun ostimme paikkaliput siitä syystä, että edellisen yön saimme jo viettää välillä Hendaye-Pariisi epämääräisen huonosti nukkuen istumapaikoilla.
Tänne Wieniin saavuimme eilen aamulla. Ilma on loistava, kylmyys ja sade ovat jääneet Ranskaan. On mahtavaa kun kaikki taas toimii, ihmiset puhuvat englantia ja vessassa on vessapaperia. Leirintäalue sijaitsee metro- ja bussiyhteyden päässä keskustasta Hütteldorfissa. Leiri on tosi kiva, ja tähän mennessä parhaan siitä tekee se, että siellä on Jääkaappi! On mahtavaa tietää saavansa aamupalaksi Juustoa ja Makkaraa, ja juoda Kylmää Limsaa.. Hinta on kuitenkin lähes Berliinin luokkaa. Eka yö maksoi 16,30€ mutta kaksi seuraavaa jopa 19,30€ koska täällä on tänään jokin katolinen pyhä ja siksi Hai Siisön.
Tässä pari kuvaa täältä Wienistä.
Varasimme paikkaliput lauantaiksi junaan, joka vie meidät Venetsian ja Praton kautta pysäkille Montecatini centro, suoraan Toscanaan. Siellä meitä pitäisi olla vastassa ihana majatalon omistaja, joka on luvannut tulla meidät hakemaan asemalta. Jarkon vanhemmat tulevat paikkaan sunnuntaina. Koska saavuimme Itävaltaan jo nyt (eikä vasta Italian jälkeen kuten aiemmin olimme suunnitelleet), on meillä enemmän joustonvaraa olla Italiassa. Lisäksi meillä on myös paremmat mahdollisuudet kyläilyyn Jarkon enon luona Saksassa, joten Petelle tiedoksi, täältä tullaan!
Jodylle kiitokset kommenteista. Ja jotta muutkin reissaajat voisivat ihmisten vieraanvaraisuutta hyödyntää, tässä linkki hospitalityklubiin.
Lisäsin kuvia myös edellisen postin yhteyteen!
3.6.07
Espanjassa kaikki kusee, paitsi maisemat ja netti
Hei Taalla Maiju. En ole Jarkko.
Ennen kuin alan haukkumaan Espanjaa, sanottakoon maasta jotain hyvaa: Taalla on samanlainen nappaimisto kuin kotosuomessa! Kirjoittaminen tuntuu ihanan tutulta, ja tekstia tulee nopeasti, tulee vain ja tulee ja tulee.. ihanaa!
Saavuimme Espanjaan eilen Irun nimisen kaupungin kautta, joka sijaitsee Ranskan ja Espanjan rajan lansiosassa. Irun oli aivan kuollut paikka. Sielta ei mennyt junia juuri minnekaan juuri koskaan. Asema oli hiljainen ja pelottava. Aseman ymparistokin oli pelottava, ehka hiljainenkin, en tieda. Aiemmalla reilillaan Jarkko oli kaantynyt Irunissa takaisin Ranskaan, joten nyt paatimme menna sisulla lapi. Odotimme asemalla jonkin aikaa paikallisjunaa, joka vei meidat noin sadan kilometrin paahan Vitorian kaupunkiin. Matka kesti hieman yli kaksi tuntia. Mutta maisemat olivat uskomattoman hienot! Vuoristoa vuoristoa, hassuja kerrostalokaupunkeja ja vuoristoa..
Ja Vitoria oli hieno. Mutta leirinta-aluetta siella ei ollut. Jouduimme turvautumaan pensioniin, joka on kaiketi hostelli tai ainakin sen tapainen (emme tieda, koska emme ole olleet hostellissa). Valitsemamme pension maksoi 29,50€/yo. Pension oli hotellin yhteydessa ja hieno ja siisti. Nimi oli Pension Eguileta, jos muita matkaajia kiinnostaa. Suihku ja vessa oli viiden huoneen kanssa yhteinen.
Vitoriassa oli eilen meneillaan jotkin ihme kinkerit, ja koko kaupunki oli taynna juhlivia ihmisia. Iltapaivalla kaupunkiin saavuttuamme emme viela huomanneet juhlien olemassaoloa, mutta iltaa kohti mennessa ihmiset purskahtivat jostain esiin, ja kaupunki oli yhta meteloivaa ja juhlivaa massaa. Tama tosin oli vain hauskaa vaihtelua Epernayn ja Arcachonin hiljaisuuden jalkeen. Yopaikkamme kadunvarsi oli taynna baareja, ja yo sujui enemman tai vahemman rauhattomissa merkeissa. Espanjalaiset ovat Erittain Aanekkaita juhliessaan..! Mutta juhlimme illalla sen verran itsekin, etta joimme hieman punaviinia ja soimme oliiveja, kiltisti omassa huoneessa. Mutta tuntui 18 telttayon jalkeen varsin juhlalliselta vaihtaa vaatteet seisaallaan, ja menna aamulla suoraan sangysta VESSAAN.. :D! Vitoria kaupunkina vaikutti oikein kauniilta, ja olisi siella voinut viipya pidempaankin kuin yhden yon. Jos olisi ollut leirinta-alue..
Tana aamuna herasimme tosi aikaisin, jotta ehtisimme kahdeksalta lahtevaan Logroñon junaan. Asemalle kavellessamme tajusimme paivan olevan sunnuntain, ja pahat aavistukset toteutuivat asemalla kun huomasimme ettei juna kulje lainkaan sunnuntaina. Jarkko kysyi nihkealta aseman tadilta seuraavan yhteyden, ja se olisi ollut perilla illalla klo22 jalkeen. Jipii. Niinpa paadyimme nousemaan Madridiin pain menevaan junaan, ja jaimme pois AVILA nimisessa kaupungissa. Ja eihan taallakaan tietenkaan mitaan leirinta-aluetta ole! Jo toista yota vietamme siis hostellissa. Taman kertainen on aivan kamanen (pisteilla aan paalla), likainen ja pelottava. En tieda uskallanko menna suihkuun. Seinien valissa kulkee jotain otokoita, ihan varmaan. Ja komerossa haisee, en tieda mika, jokin pelottava. Vessa on vaaleanpunainen. Nakisitte vain.. Olen tottunut Aivan Liian Hyvalle, myonnetaan. Hinta 24€/yo. Eipa tee kuitenkaan mieli jaada toiseksi yoksi.. VAIKKA Avila onkin hieno kaupunki! Taalla on aivan upea roomalaismuuri ja linnoitukset ja kirkot sun muut. Tulimme kuitenkin tanne paivalla jo niin aikaisin, etta ehdimme hyvin tutustua kaupunkiin taman yhdenkin paivan aikana. Suosittelen, on kiva paikka. Tässä pari kuvaa muurilta, Jarkko näkyy pienenä tornin alla että näkee vähän mittakaavaa. Enkä mä ihan noin nihkeän näköinen oo ollu ihan koko matkaa..
Mutta mita olemme tassa nyt netista katselleet, loytyy Espanjasta tosi nihkeesti leirinta-alueita. Lisaksi junamatkat muodostuvat liian kalliiksi, silla taalla perivat pakollisista paikkalipuista aivan torkeita hintoja. Kun Saksassa ja Ranskassa vastaavat maksoi 3€/matka, taalla joihinkin juniin varaus maksaa yli kymmenen euroa. Eli meilta kahdelta pari kymppia! Tuntuu tosi oudolta. Melkein tuntuu silta, etta meita savustetaan ulos. Ei unipaikkaa, kalliit junat... Ei meilla oikein ole mahdollisuuksia tassa maassa. Katsotaan nyt viela huominen minne se meidat vie, ja loytyyko leiria mistaan. Tarkoitus olisi menna Madridin kautta Zaragozaan pain. Jos kolmas yo Espanjassa onnistuu huonosti, niin sit lahdetaan taalta jonnekin pois. Leirinta-alue vinkkeja otetaan vastaan..
Tämännäköinen on junastakatsottu Espanja parhaimmillaan..!
Ennen kuin alan haukkumaan Espanjaa, sanottakoon maasta jotain hyvaa: Taalla on samanlainen nappaimisto kuin kotosuomessa! Kirjoittaminen tuntuu ihanan tutulta, ja tekstia tulee nopeasti, tulee vain ja tulee ja tulee.. ihanaa!
Saavuimme Espanjaan eilen Irun nimisen kaupungin kautta, joka sijaitsee Ranskan ja Espanjan rajan lansiosassa. Irun oli aivan kuollut paikka. Sielta ei mennyt junia juuri minnekaan juuri koskaan. Asema oli hiljainen ja pelottava. Aseman ymparistokin oli pelottava, ehka hiljainenkin, en tieda. Aiemmalla reilillaan Jarkko oli kaantynyt Irunissa takaisin Ranskaan, joten nyt paatimme menna sisulla lapi. Odotimme asemalla jonkin aikaa paikallisjunaa, joka vei meidat noin sadan kilometrin paahan Vitorian kaupunkiin. Matka kesti hieman yli kaksi tuntia. Mutta maisemat olivat uskomattoman hienot! Vuoristoa vuoristoa, hassuja kerrostalokaupunkeja ja vuoristoa..
Ja Vitoria oli hieno. Mutta leirinta-aluetta siella ei ollut. Jouduimme turvautumaan pensioniin, joka on kaiketi hostelli tai ainakin sen tapainen (emme tieda, koska emme ole olleet hostellissa). Valitsemamme pension maksoi 29,50€/yo. Pension oli hotellin yhteydessa ja hieno ja siisti. Nimi oli Pension Eguileta, jos muita matkaajia kiinnostaa. Suihku ja vessa oli viiden huoneen kanssa yhteinen.
Vitoriassa oli eilen meneillaan jotkin ihme kinkerit, ja koko kaupunki oli taynna juhlivia ihmisia. Iltapaivalla kaupunkiin saavuttuamme emme viela huomanneet juhlien olemassaoloa, mutta iltaa kohti mennessa ihmiset purskahtivat jostain esiin, ja kaupunki oli yhta meteloivaa ja juhlivaa massaa. Tama tosin oli vain hauskaa vaihtelua Epernayn ja Arcachonin hiljaisuuden jalkeen. Yopaikkamme kadunvarsi oli taynna baareja, ja yo sujui enemman tai vahemman rauhattomissa merkeissa. Espanjalaiset ovat Erittain Aanekkaita juhliessaan..! Mutta juhlimme illalla sen verran itsekin, etta joimme hieman punaviinia ja soimme oliiveja, kiltisti omassa huoneessa. Mutta tuntui 18 telttayon jalkeen varsin juhlalliselta vaihtaa vaatteet seisaallaan, ja menna aamulla suoraan sangysta VESSAAN.. :D! Vitoria kaupunkina vaikutti oikein kauniilta, ja olisi siella voinut viipya pidempaankin kuin yhden yon. Jos olisi ollut leirinta-alue..
Tana aamuna herasimme tosi aikaisin, jotta ehtisimme kahdeksalta lahtevaan Logroñon junaan. Asemalle kavellessamme tajusimme paivan olevan sunnuntain, ja pahat aavistukset toteutuivat asemalla kun huomasimme ettei juna kulje lainkaan sunnuntaina. Jarkko kysyi nihkealta aseman tadilta seuraavan yhteyden, ja se olisi ollut perilla illalla klo22 jalkeen. Jipii. Niinpa paadyimme nousemaan Madridiin pain menevaan junaan, ja jaimme pois AVILA nimisessa kaupungissa. Ja eihan taallakaan tietenkaan mitaan leirinta-aluetta ole! Jo toista yota vietamme siis hostellissa. Taman kertainen on aivan kamanen (pisteilla aan paalla), likainen ja pelottava. En tieda uskallanko menna suihkuun. Seinien valissa kulkee jotain otokoita, ihan varmaan. Ja komerossa haisee, en tieda mika, jokin pelottava. Vessa on vaaleanpunainen. Nakisitte vain.. Olen tottunut Aivan Liian Hyvalle, myonnetaan. Hinta 24€/yo. Eipa tee kuitenkaan mieli jaada toiseksi yoksi.. VAIKKA Avila onkin hieno kaupunki! Taalla on aivan upea roomalaismuuri ja linnoitukset ja kirkot sun muut. Tulimme kuitenkin tanne paivalla jo niin aikaisin, etta ehdimme hyvin tutustua kaupunkiin taman yhdenkin paivan aikana. Suosittelen, on kiva paikka. Tässä pari kuvaa muurilta, Jarkko näkyy pienenä tornin alla että näkee vähän mittakaavaa. Enkä mä ihan noin nihkeän näköinen oo ollu ihan koko matkaa..
Mutta mita olemme tassa nyt netista katselleet, loytyy Espanjasta tosi nihkeesti leirinta-alueita. Lisaksi junamatkat muodostuvat liian kalliiksi, silla taalla perivat pakollisista paikkalipuista aivan torkeita hintoja. Kun Saksassa ja Ranskassa vastaavat maksoi 3€/matka, taalla joihinkin juniin varaus maksaa yli kymmenen euroa. Eli meilta kahdelta pari kymppia! Tuntuu tosi oudolta. Melkein tuntuu silta, etta meita savustetaan ulos. Ei unipaikkaa, kalliit junat... Ei meilla oikein ole mahdollisuuksia tassa maassa. Katsotaan nyt viela huominen minne se meidat vie, ja loytyyko leiria mistaan. Tarkoitus olisi menna Madridin kautta Zaragozaan pain. Jos kolmas yo Espanjassa onnistuu huonosti, niin sit lahdetaan taalta jonnekin pois. Leirinta-alue vinkkeja otetaan vastaan..
Tämännäköinen on junastakatsottu Espanja parhaimmillaan..!
1.6.07
Erillinen valokuvapostaus
Tama kuva on Thionvillesta yli viikon takaa. Puistossa kasvoi aivan tosi paljon ruusuja, oli ihanaa.
Todiste papitoukoheinalle, etta ihan oikeesti joimme Champagnessa shampanjat.
Nain markaa oli Pariisissa. Pinsessan uusi nimi on Knut.
Olimme surkean nakoisia ostamiemme sateenvarjojen kanssa. Ne hajos heti.
Amelierappuset Pariisin itaiselta rautatieasemalta.
Jarkko riemukkaana kaarella.
Onnellisia, mutta markia.
Nyt se on sitten kuvattu Louvressa. Jarkko taltioi ihan itse sen.
Kuva MontMartrelta, lue lisatietoja edellisista posteista.
Virallinen uuden takin postailukuva, matkan virallisessa sniikkailuasennossa. Otettu Epernayssa.
Arcachonista meren rannalta.
Samasta paikasta, eri postailija.
Jarkko Arcachonissa.
yx konmentti
siestahan sitten on ihan paska keksintö
laiskapaskat makaroonin purijat varmalla senkin villityksen keksineet
kaikki on kiinni justiinsa sillon kun on päässy teltasta ylös ja saanu munat pestyä
uusin tuttavuus on ripulipirtelö: suomessa ei tule katseltua omaa paskaansa, kun se vierii ja kierii pöntössä vetämisen jälkeen, mutta täällä kannettomassa valtakunnassa, tulee oman ripulipirtelön valmistumiskiemuroita tuijoteltua ihan eri tavalla
on se jännä tuo oma kakka, mitä kaikkea on tullut syötyä
laiskapaskat makaroonin purijat varmalla senkin villityksen keksineet
kaikki on kiinni justiinsa sillon kun on päässy teltasta ylös ja saanu munat pestyä
uusin tuttavuus on ripulipirtelö: suomessa ei tule katseltua omaa paskaansa, kun se vierii ja kierii pöntössä vetämisen jälkeen, mutta täällä kannettomassa valtakunnassa, tulee oman ripulipirtelön valmistumiskiemuroita tuijoteltua ihan eri tavalla
on se jännä tuo oma kakka, mitä kaikkea on tullut syötyä
Arcachon
HELEI! Taalla taas Maiju. Menikin monta paivaa ennen kuin paasi kirjoittamaan.
Olemme Lounais-Ranskassa pienessa kaupungissa nimelta Arcachon (lausu arkasson) joka myos Atlantin rannalta loytyy. Saavuimme tanne keskiviikkona oltuamme Epernayn leirinta-alueella viisi yota. Nappaimisto on edelleen erittain hankala, tekisi mieleni mieluummin lisata kuvia kuin yrittaa arvailla nappainten oikeaa paikkaa.
Meinasimme lahtea taalta pois jo tanaan, mutta siirsimme lahdon huomiselle eli lauantaille. Silloin siirrymme rajan yli viela pikkuisen hankalampaan ja suurpiirteisempaan maahan kuin tama, eli Espanjaan. Arcachon on kiva paikka, mutta huonot ilmat rajoittavat olemista taallakin. Vetta sataa aika-ajoin ja on kylma. Hiekkarannalla on kuitenkin kiva kavella, ja viinia on hauska maistella kun se on halpaa. Ymparisto on selkeasti muuttunut Pohjois-Ranskasta, rakennukset ovat eri tyyppisia ja luontokin vahan oudompaa, ei paljon. Espanjan vaikutus nakyy selvasti, ja itselleni tulee kovasti mieleen San Diego Kaliforniassa, jossa on paljon samannakoisia taloja ja pihoja, ihmisiakin.
Pariisipaivamme meinasivat olla katastrofeja, silla kahtena ensimmaisena paivana satoi vetta ihan toessaan. Ekana paivana, jolloin viimeksi kirjoitimme, luovutimme ennen kuin olimme edes Seinen rantaan asti paasseet. Emme nahneet formuloita emmeka mitaan muutakaan. Toisena paivana iski tuskastus, kun metrosta noustuamme olimme kastuneet lapimariksi ennen Notre Damelle paasya. Jarkko on kuitenkin ihme sissi, ja sailytti omituisen positiivisuutensa, ja sai siten minutkin jatkamaan eteenpain. Tuolloin valitsimmekin Jarkon ehdotuksesta kulkumuodoksi laivan joka risteili Seinella nahtavyydesta toiseen, ja se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Mutta onneksi matka-aikataulumme on erittain joustava, ja muutoksiin mukautuva, ja pystyimme viettamaan Pariisissa viela kolmannen paivan. Kolmas paiva oli nimittain sateeton ja aurinkoinen, ja vaikkei lammin ollutkaan, oli ihanaa nahda Pariisi hieman positiivisemmassa valossa.. :)! Tutustuimme Latinalaiskorttelin ja Montmartren alueisiin. Molemmat olivat ihania ja ihanan yllatyksellisia. Soimme hienosti Seinen rannalla, kuten asiaan kuuluu, ja joimme punaviinia pienessa taiteilijakuppilassa. Loysimme antikvariaatin, jonka nimi on Shakespeare and Company, ja Jarkkohan tykkasi siita kauheasti, ja minustakin se oli hauska, kun se naytti silta, etta on romahtamaisillaan kasaan, ja toisaalta se oli tosi siisti ja viihtyisa. Sellaista vanhan kaupan tuntua ei tekemalla saa tehtya, sen taytyy syntya ihan itsestaan. Montmartrelta naki koko kaupungin, seka Ameliesta tutut kadunkulmat. Siella olisi voinut matkustaa sellaisella koysiradallakin, mutta meidan sinne mentyamme se oli jo kiinni.
Taalla Arcachonissa on kalliimpaa kuin aiemmissa Ranskan kaupungeissa. Voi tosin myos olla, etta olemme vain osuneet kalliisiin paikkoihin. Tama leirinta-alue maksaa tahan aikaan vuodesta 13€/yo, kesalla on kalliimpaa. Leirinta-alueelta loytyy hauska baari ja uima-allas, vessat ja suihkut ovat ulkokatoksen alla. Olisi ihanaa, jos olisi lampimampaa, voisi uida altaassa tai vaikka meressa... Emme ole tehneet taalla Arcachonissa juuri mitaan. Eilen nukuttiin pitkaan, ja sen lisaksi nukuttiin pitkat paivaunetkin. Luetaan kirjaa ja ollaan. Pakoillaan sadetta parhaamme mukaan.
Viela muutamia huomioita.
Ranskassa kaikki kuolee seitsaman jalkeen illalla. Taalla Arcachonissa ravintolat tosin nayttaa olevan auki, mutta Epernayssa oli aivan turhaa etsia ruokaa puol kasin aikaan. Kaupatkin menevat kiinni kummallisen aikaisin. Omituista porukkaa.
Pariisissa metrot on aina taynna riippumatta ajankohdasta.
Pariisi on tosi valkoinen. Sen tajuaa Montmartren paalla, kun koko kaupunki heijastuu takaisin valkoisena.
Suomalaisissa julkisissa vessoissa taytyy olla ovissa jonkinlaiset jouset tai pehmusteet tai erilaiset saranat, silla taalla Ranskassa mina paiskon vessan ovia aivan vahingossa. Olen siis tottunut johonkin muuhun. Maksullisiin vessoihin meilla menee talla reissulla rahaa montakymmenta euroa. Kallein on ollut tahan mennessa Kolnissa 1,10€. Maksullisten vessojen taso on ollut erinomainen, ei reikia lattioissa.
Kiitos papitoukoheinalle ja pikkuaitille kommenteista. Hyvaa matkaa Tatulle ja Marialle. Hauskaa kesakuuta kaikille muillekin. Jatan kommentteihin kommentoimisen Jarkolle.
Olemme Lounais-Ranskassa pienessa kaupungissa nimelta Arcachon (lausu arkasson) joka myos Atlantin rannalta loytyy. Saavuimme tanne keskiviikkona oltuamme Epernayn leirinta-alueella viisi yota. Nappaimisto on edelleen erittain hankala, tekisi mieleni mieluummin lisata kuvia kuin yrittaa arvailla nappainten oikeaa paikkaa.
Meinasimme lahtea taalta pois jo tanaan, mutta siirsimme lahdon huomiselle eli lauantaille. Silloin siirrymme rajan yli viela pikkuisen hankalampaan ja suurpiirteisempaan maahan kuin tama, eli Espanjaan. Arcachon on kiva paikka, mutta huonot ilmat rajoittavat olemista taallakin. Vetta sataa aika-ajoin ja on kylma. Hiekkarannalla on kuitenkin kiva kavella, ja viinia on hauska maistella kun se on halpaa. Ymparisto on selkeasti muuttunut Pohjois-Ranskasta, rakennukset ovat eri tyyppisia ja luontokin vahan oudompaa, ei paljon. Espanjan vaikutus nakyy selvasti, ja itselleni tulee kovasti mieleen San Diego Kaliforniassa, jossa on paljon samannakoisia taloja ja pihoja, ihmisiakin.
Pariisipaivamme meinasivat olla katastrofeja, silla kahtena ensimmaisena paivana satoi vetta ihan toessaan. Ekana paivana, jolloin viimeksi kirjoitimme, luovutimme ennen kuin olimme edes Seinen rantaan asti paasseet. Emme nahneet formuloita emmeka mitaan muutakaan. Toisena paivana iski tuskastus, kun metrosta noustuamme olimme kastuneet lapimariksi ennen Notre Damelle paasya. Jarkko on kuitenkin ihme sissi, ja sailytti omituisen positiivisuutensa, ja sai siten minutkin jatkamaan eteenpain. Tuolloin valitsimmekin Jarkon ehdotuksesta kulkumuodoksi laivan joka risteili Seinella nahtavyydesta toiseen, ja se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Mutta onneksi matka-aikataulumme on erittain joustava, ja muutoksiin mukautuva, ja pystyimme viettamaan Pariisissa viela kolmannen paivan. Kolmas paiva oli nimittain sateeton ja aurinkoinen, ja vaikkei lammin ollutkaan, oli ihanaa nahda Pariisi hieman positiivisemmassa valossa.. :)! Tutustuimme Latinalaiskorttelin ja Montmartren alueisiin. Molemmat olivat ihania ja ihanan yllatyksellisia. Soimme hienosti Seinen rannalla, kuten asiaan kuuluu, ja joimme punaviinia pienessa taiteilijakuppilassa. Loysimme antikvariaatin, jonka nimi on Shakespeare and Company, ja Jarkkohan tykkasi siita kauheasti, ja minustakin se oli hauska, kun se naytti silta, etta on romahtamaisillaan kasaan, ja toisaalta se oli tosi siisti ja viihtyisa. Sellaista vanhan kaupan tuntua ei tekemalla saa tehtya, sen taytyy syntya ihan itsestaan. Montmartrelta naki koko kaupungin, seka Ameliesta tutut kadunkulmat. Siella olisi voinut matkustaa sellaisella koysiradallakin, mutta meidan sinne mentyamme se oli jo kiinni.
Taalla Arcachonissa on kalliimpaa kuin aiemmissa Ranskan kaupungeissa. Voi tosin myos olla, etta olemme vain osuneet kalliisiin paikkoihin. Tama leirinta-alue maksaa tahan aikaan vuodesta 13€/yo, kesalla on kalliimpaa. Leirinta-alueelta loytyy hauska baari ja uima-allas, vessat ja suihkut ovat ulkokatoksen alla. Olisi ihanaa, jos olisi lampimampaa, voisi uida altaassa tai vaikka meressa... Emme ole tehneet taalla Arcachonissa juuri mitaan. Eilen nukuttiin pitkaan, ja sen lisaksi nukuttiin pitkat paivaunetkin. Luetaan kirjaa ja ollaan. Pakoillaan sadetta parhaamme mukaan.
Viela muutamia huomioita.
Ranskassa kaikki kuolee seitsaman jalkeen illalla. Taalla Arcachonissa ravintolat tosin nayttaa olevan auki, mutta Epernayssa oli aivan turhaa etsia ruokaa puol kasin aikaan. Kaupatkin menevat kiinni kummallisen aikaisin. Omituista porukkaa.
Pariisissa metrot on aina taynna riippumatta ajankohdasta.
Pariisi on tosi valkoinen. Sen tajuaa Montmartren paalla, kun koko kaupunki heijastuu takaisin valkoisena.
Suomalaisissa julkisissa vessoissa taytyy olla ovissa jonkinlaiset jouset tai pehmusteet tai erilaiset saranat, silla taalla Ranskassa mina paiskon vessan ovia aivan vahingossa. Olen siis tottunut johonkin muuhun. Maksullisiin vessoihin meilla menee talla reissulla rahaa montakymmenta euroa. Kallein on ollut tahan mennessa Kolnissa 1,10€. Maksullisten vessojen taso on ollut erinomainen, ei reikia lattioissa.
Kiitos papitoukoheinalle ja pikkuaitille kommenteista. Hyvaa matkaa Tatulle ja Marialle. Hauskaa kesakuuta kaikille muillekin. Jatan kommentteihin kommentoimisen Jarkolle.
27.5.07
Paris
Hei. Tassa Maiju.
Olemme Pariisissa. Taalla sataa. Olemme markia. Iloitsin jo, kuinka voin lapsenlapsille kertoa nahneeni Pariisin: Siella oli sellainen musta pressu paan paalla eika koko kaupungista nahnyt mitaan puoltatoista metria korkeammalle (ostimme rautatieasemalta sateenvarjot, paskat ovat ja kastumme silti, takit jatimme TIETENKIN Epernayhin). Menemme ehka katsomaan formuloita ja annamme Pariisin sataa sadettaan ihan rauhassa. Kylmakin on. Ei ikina sopivaa, aina liian kuuma tai liian kylma. Ei mikaan ole hyva. Vaativaksi olen tullut.
Katselen josko saisin lisattya aiempiin postauksiin hieman valokuvia. Tsekatkaa siis ne, jos tahdotte.
Ai niin, pesimme eilen Epernayn leirinta-alueella nyrkkipyykkia. Iltapaivalla meille selvisi, etta olisi siella pesukonekin ollut. Hehhee..
Olemme Pariisissa. Taalla sataa. Olemme markia. Iloitsin jo, kuinka voin lapsenlapsille kertoa nahneeni Pariisin: Siella oli sellainen musta pressu paan paalla eika koko kaupungista nahnyt mitaan puoltatoista metria korkeammalle (ostimme rautatieasemalta sateenvarjot, paskat ovat ja kastumme silti, takit jatimme TIETENKIN Epernayhin). Menemme ehka katsomaan formuloita ja annamme Pariisin sataa sadettaan ihan rauhassa. Kylmakin on. Ei ikina sopivaa, aina liian kuuma tai liian kylma. Ei mikaan ole hyva. Vaativaksi olen tullut.
Katselen josko saisin lisattya aiempiin postauksiin hieman valokuvia. Tsekatkaa siis ne, jos tahdotte.
Ai niin, pesimme eilen Epernayn leirinta-alueella nyrkkipyykkia. Iltapaivalla meille selvisi, etta olisi siella pesukonekin ollut. Hehhee..
pariisissa sataa vettä
joo, komia on kelitys
on hyvä aloittaa tilitys
eilen pestiin pyykkiä käsin
ja kuivatettiin sitä narulla
lintu kakki maijun puhtaalle paidalle
sitten löytyi reception nimisestä paikasta mies, joka kertoi, että täällä on myös pesukone
nyrkkipyykki loppui kuin seinään
pesimme pyykkiä koneella
ja kuivasimme toisella koneella
olimmehan taivaassa nimeltä Epernay, shampanjan kotikaupungissa
saavuimme Epernayhyn ennalta tarkasti suunnitelemallamme taktiikalla
eli mäihällä
junia sinne ei mene suoraan Thionvillestä, eikä Metzistä
Luxemburgin tourist information haisi
sieltä ei saanut palvelua, vaikka kieli olikin jäkevä
siksi luxemburg jäi meiltä väliin
ranskassa leiriytyminen on halvempaa kuin saksassa
ranskassa ruoka on halvempaa kuin saksassa
ranskassa viini on melkein ilmaista
tavan marketluokan kaupassa viini on haitarilla 1,09 - 1,39 € pullo
ja valinnan varaa on silloin jo paljon
etsimällä etsien löysimme 6 euron viinipullon, mutta ei sitä kalliimpaa
polkupyöräretki viinitarhoille muuttui hevospolkusseikkailuksi
pariisin ensimmäinen kakka tuli gare du nordilla
miesten puolen ivakopissa oli käytetty kortonki lattialla
mistä tulikin mieleeni, että pariisissa on laaja ja hyvin voiva heteroyhteisö
jarkkonen
on hyvä aloittaa tilitys
eilen pestiin pyykkiä käsin
ja kuivatettiin sitä narulla
lintu kakki maijun puhtaalle paidalle
sitten löytyi reception nimisestä paikasta mies, joka kertoi, että täällä on myös pesukone
nyrkkipyykki loppui kuin seinään
pesimme pyykkiä koneella
ja kuivasimme toisella koneella
olimmehan taivaassa nimeltä Epernay, shampanjan kotikaupungissa
saavuimme Epernayhyn ennalta tarkasti suunnitelemallamme taktiikalla
eli mäihällä
junia sinne ei mene suoraan Thionvillestä, eikä Metzistä
Luxemburgin tourist information haisi
sieltä ei saanut palvelua, vaikka kieli olikin jäkevä
siksi luxemburg jäi meiltä väliin
ranskassa leiriytyminen on halvempaa kuin saksassa
ranskassa ruoka on halvempaa kuin saksassa
ranskassa viini on melkein ilmaista
tavan marketluokan kaupassa viini on haitarilla 1,09 - 1,39 € pullo
ja valinnan varaa on silloin jo paljon
etsimällä etsien löysimme 6 euron viinipullon, mutta ei sitä kalliimpaa
polkupyöräretki viinitarhoille muuttui hevospolkusseikkailuksi
pariisin ensimmäinen kakka tuli gare du nordilla
miesten puolen ivakopissa oli käytetty kortonki lattialla
mistä tulikin mieleeni, että pariisissa on laaja ja hyvin voiva heteroyhteisö
jarkkonen
26.5.07
Champagnessa
Hei! Taalla kirjoittaa Maiju.
Jarkolla bloggeriin paivittaminen ei tanaan jostain syysta onnistu. Jarkon kuulumisia voi lukea edellisen postituksen kommenttilootasta.
Eilinen oli Matkustuspaiva, ja tahan mennessa kaiketi rasittavin. Lahdimme Thionvillesta aamulla, josta kahdella eri junalla jouduimme matkustamaan Nancy:n, jotta paasisimme oikeaan suuntaan vievaan junaan. Suunnittelemattomuus koitui ensimmaista kertaa taakaksi, ja matkan teko oli hankalaa. Emme oikein saaneet paateltya milla junalla lahtisimme mihinka suuntaan. Oli kuuma ja molempia kiukutti. Loppuen lopuksi paadyimme kuitenkin Pariisiin vievaan junaan, joka pysahtyi Epernayn pysakilla. Epernayyn saavuimme illalla viiden maissa pitkan paivan jalkeen. Mutta ah, mika kaupunki..! Tajusimme tulleemme Champagnen alueen paakaupunkiin, jota ymparoi joka puolella kukkulat ja niilla kasvavat viinitarhat. Kaupunki itsessaan on myos todella kaunis, ja jollain tavalla viihtyisampi ja kodikkaampi kuin edellinen Thionville.
Leirinta-alue loytyi parin kilometrin paasta keskustasta. Leiri on iso ja viihtyisa, ehka jopa paras tahan mennessa. Thionvillessa suihkutiloissa sai pelata hamahakkeja ja isompiakin elaimia, taalla on tosi siistia. Leirinta-alueella on myos hauskannakoinen pikku kioskiauto, josta eilen teltan pystytettyamme ostimme (reissun ekan) pullon punaviinia (7€). Eilisen raskaan paivan jalkeen oli illalla myos hieman tuuria, silla heti saatuamme teltan pystyyn alkoi ripsia vetta, ja viinia juodessamme tuli tosi iso ukkosmyrakka. Tuuri siis siina, etta tavarat eivat kastuneet, vaan teltta oli jo pystyssa.
Tanaan pesimme aamulla nyrkkipyykkia, silla puhtaat vaatteet alkoi olla vahissa. Jarkko joutu Thionvillessa jo ostamaan lisaa alushousuja (tietenkin HM:lta...) Vuokrattiin sitten leirinta-alueelta pyorat, ja tultiin Makkarin (huhhui) ja kaupan kautta keskustaan. Kaupassa on viela halvempaa kuin Saksassa. Viinipullo 1€, tuore patonki 0,50€, 5l vetta alle euron.. Myos leirinta-alue on tosi halpa, 9,75€ yo, mika on alueen hienouteen nahden tosi vahan. Ainoa asia mika Ranskassa nayttaa olevan kallista, on netissa kayminen. Hinnat tuplasti korkeammat kuin Saksassa. Seuraavaksi tarkoitus olisi suunnata pyorilla hieman kaupungin keskustan ulkopuolellekin, viinitarhoja katselemaan. Yritan houkutella Jarkkoa juomaan kanssani lasilliset shampanjaa tuossa terassilla..
Taalta kasin olisi tarkoitus sitten kayda Pariisissa parina paivana. Matkaa taalta sinne on junalla pikkuisen reippaan tunnin verran. Kylla kannattaa, jos leirinta-alue on nainkin halpa kuin taalla ja junalla matkustaminen tietty kuuluu reililipun hintaan.
En viitsi lisata valokuvia, kun kameran akku on tosi vahissa, eika se lataa itseaan tietokoneen USBn kautta.
TERKKUJA TERKKUJA KAIKILLE!
Jarkolla bloggeriin paivittaminen ei tanaan jostain syysta onnistu. Jarkon kuulumisia voi lukea edellisen postituksen kommenttilootasta.
Eilinen oli Matkustuspaiva, ja tahan mennessa kaiketi rasittavin. Lahdimme Thionvillesta aamulla, josta kahdella eri junalla jouduimme matkustamaan Nancy:n, jotta paasisimme oikeaan suuntaan vievaan junaan. Suunnittelemattomuus koitui ensimmaista kertaa taakaksi, ja matkan teko oli hankalaa. Emme oikein saaneet paateltya milla junalla lahtisimme mihinka suuntaan. Oli kuuma ja molempia kiukutti. Loppuen lopuksi paadyimme kuitenkin Pariisiin vievaan junaan, joka pysahtyi Epernayn pysakilla. Epernayyn saavuimme illalla viiden maissa pitkan paivan jalkeen. Mutta ah, mika kaupunki..! Tajusimme tulleemme Champagnen alueen paakaupunkiin, jota ymparoi joka puolella kukkulat ja niilla kasvavat viinitarhat. Kaupunki itsessaan on myos todella kaunis, ja jollain tavalla viihtyisampi ja kodikkaampi kuin edellinen Thionville.
Leirinta-alue loytyi parin kilometrin paasta keskustasta. Leiri on iso ja viihtyisa, ehka jopa paras tahan mennessa. Thionvillessa suihkutiloissa sai pelata hamahakkeja ja isompiakin elaimia, taalla on tosi siistia. Leirinta-alueella on myos hauskannakoinen pikku kioskiauto, josta eilen teltan pystytettyamme ostimme (reissun ekan) pullon punaviinia (7€). Eilisen raskaan paivan jalkeen oli illalla myos hieman tuuria, silla heti saatuamme teltan pystyyn alkoi ripsia vetta, ja viinia juodessamme tuli tosi iso ukkosmyrakka. Tuuri siis siina, etta tavarat eivat kastuneet, vaan teltta oli jo pystyssa.
Tanaan pesimme aamulla nyrkkipyykkia, silla puhtaat vaatteet alkoi olla vahissa. Jarkko joutu Thionvillessa jo ostamaan lisaa alushousuja (tietenkin HM:lta...) Vuokrattiin sitten leirinta-alueelta pyorat, ja tultiin Makkarin (huhhui) ja kaupan kautta keskustaan. Kaupassa on viela halvempaa kuin Saksassa. Viinipullo 1€, tuore patonki 0,50€, 5l vetta alle euron.. Myos leirinta-alue on tosi halpa, 9,75€ yo, mika on alueen hienouteen nahden tosi vahan. Ainoa asia mika Ranskassa nayttaa olevan kallista, on netissa kayminen. Hinnat tuplasti korkeammat kuin Saksassa. Seuraavaksi tarkoitus olisi suunnata pyorilla hieman kaupungin keskustan ulkopuolellekin, viinitarhoja katselemaan. Yritan houkutella Jarkkoa juomaan kanssani lasilliset shampanjaa tuossa terassilla..
Taalta kasin olisi tarkoitus sitten kayda Pariisissa parina paivana. Matkaa taalta sinne on junalla pikkuisen reippaan tunnin verran. Kylla kannattaa, jos leirinta-alue on nainkin halpa kuin taalla ja junalla matkustaminen tietty kuuluu reililipun hintaan.
En viitsi lisata valokuvia, kun kameran akku on tosi vahissa, eika se lataa itseaan tietokoneen USBn kautta.
TERKKUJA TERKKUJA KAIKILLE!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
