Paris

Hei. Tassa Maiju.

Olemme Pariisissa. Taalla sataa. Olemme markia. Iloitsin jo, kuinka voin lapsenlapsille kertoa nahneeni Pariisin: Siella oli sellainen musta pressu paan paalla eika koko kaupungista nahnyt mitaan puoltatoista metria korkeammalle (ostimme rautatieasemalta sateenvarjot, paskat ovat ja kastumme silti, takit jatimme TIETENKIN Epernayhin). Menemme ehka katsomaan formuloita ja annamme Pariisin sataa sadettaan ihan rauhassa. Kylmakin on. Ei ikina sopivaa, aina liian kuuma tai liian kylma. Ei mikaan ole hyva. Vaativaksi olen tullut.

Katselen josko saisin lisattya aiempiin postauksiin hieman valokuvia. Tsekatkaa siis ne, jos tahdotte.

Ai niin, pesimme eilen Epernayn leirinta-alueella nyrkkipyykkia. Iltapaivalla meille selvisi, etta olisi siella pesukonekin ollut. Hehhee..

pariisissa sataa vettä

joo, komia on kelitys
on hyvä aloittaa tilitys

eilen pestiin pyykkiä käsin
ja kuivatettiin sitä narulla
lintu kakki maijun puhtaalle paidalle
sitten löytyi reception nimisestä paikasta mies, joka kertoi, että täällä on myös pesukone
nyrkkipyykki loppui kuin seinään
pesimme pyykkiä koneella
ja kuivasimme toisella koneella
olimmehan taivaassa nimeltä Epernay, shampanjan kotikaupungissa

saavuimme Epernayhyn ennalta tarkasti suunnitelemallamme taktiikalla
eli mäihällä
junia sinne ei mene suoraan Thionvillestä, eikä Metzistä
Luxemburgin tourist information haisi
sieltä ei saanut palvelua, vaikka kieli olikin jäkevä
siksi luxemburg jäi meiltä väliin

ranskassa leiriytyminen on halvempaa kuin saksassa
ranskassa ruoka on halvempaa kuin saksassa
ranskassa viini on melkein ilmaista
tavan marketluokan kaupassa viini on haitarilla 1,09 - 1,39 € pullo
ja valinnan varaa on silloin jo paljon
etsimällä etsien löysimme 6 euron viinipullon, mutta ei sitä kalliimpaa



polkupyöräretki viinitarhoille muuttui hevospolkusseikkailuksi

pariisin ensimmäinen kakka tuli gare du nordilla
miesten puolen ivakopissa oli käytetty kortonki lattialla
mistä tulikin mieleeni, että pariisissa on laaja ja hyvin voiva heteroyhteisö

jarkkonen

Champagnessa

Hei! Taalla kirjoittaa Maiju.

Jarkolla bloggeriin paivittaminen ei tanaan jostain syysta onnistu. Jarkon kuulumisia voi lukea edellisen postituksen kommenttilootasta.

Eilinen oli Matkustuspaiva, ja tahan mennessa kaiketi rasittavin. Lahdimme Thionvillesta aamulla, josta kahdella eri junalla jouduimme matkustamaan Nancy:n, jotta paasisimme oikeaan suuntaan vievaan junaan. Suunnittelemattomuus koitui ensimmaista kertaa taakaksi, ja matkan teko oli hankalaa. Emme oikein saaneet paateltya milla junalla lahtisimme mihinka suuntaan. Oli kuuma ja molempia kiukutti. Loppuen lopuksi paadyimme kuitenkin Pariisiin vievaan junaan, joka pysahtyi Epernayn pysakilla. Epernayyn saavuimme illalla viiden maissa pitkan paivan jalkeen. Mutta ah, mika kaupunki..! Tajusimme tulleemme Champagnen alueen paakaupunkiin, jota ymparoi joka puolella kukkulat ja niilla kasvavat viinitarhat. Kaupunki itsessaan on myos todella kaunis, ja jollain tavalla viihtyisampi ja kodikkaampi kuin edellinen Thionville.
Leirinta-alue loytyi parin kilometrin paasta keskustasta. Leiri on iso ja viihtyisa, ehka jopa paras tahan mennessa. Thionvillessa suihkutiloissa sai pelata hamahakkeja ja isompiakin elaimia, taalla on tosi siistia. Leirinta-alueella on myos hauskannakoinen pikku kioskiauto, josta eilen teltan pystytettyamme ostimme (reissun ekan) pullon punaviinia (7€). Eilisen raskaan paivan jalkeen oli illalla myos hieman tuuria, silla heti saatuamme teltan pystyyn alkoi ripsia vetta, ja viinia juodessamme tuli tosi iso ukkosmyrakka. Tuuri siis siina, etta tavarat eivat kastuneet, vaan teltta oli jo pystyssa.





Tanaan pesimme aamulla nyrkkipyykkia, silla puhtaat vaatteet alkoi olla vahissa. Jarkko joutu Thionvillessa jo ostamaan lisaa alushousuja (tietenkin HM:lta...) Vuokrattiin sitten leirinta-alueelta pyorat, ja tultiin Makkarin (huhhui) ja kaupan kautta keskustaan. Kaupassa on viela halvempaa kuin Saksassa. Viinipullo 1€, tuore patonki 0,50€, 5l vetta alle euron.. Myos leirinta-alue on tosi halpa, 9,75€ yo, mika on alueen hienouteen nahden tosi vahan. Ainoa asia mika Ranskassa nayttaa olevan kallista, on netissa kayminen. Hinnat tuplasti korkeammat kuin Saksassa. Seuraavaksi tarkoitus olisi suunnata pyorilla hieman kaupungin keskustan ulkopuolellekin, viinitarhoja katselemaan. Yritan houkutella Jarkkoa juomaan kanssani lasilliset shampanjaa tuossa terassilla..

Taalta kasin olisi tarkoitus sitten kayda Pariisissa parina paivana. Matkaa taalta sinne on junalla pikkuisen reippaan tunnin verran. Kylla kannattaa, jos leirinta-alue on nainkin halpa kuin taalla ja junalla matkustaminen tietty kuuluu reililipun hintaan.

En viitsi lisata valokuvia, kun kameran akku on tosi vahissa, eika se lataa itseaan tietokoneen USBn kautta.

TERKKUJA TERKKUJA KAIKILLE!

kirjoittaminen ei onnistu minulla

pyorremyrsky pontossa

Maan vaihdos

Olemme saapuneet Ranskaan. Ranskalaiset nappaimistot ovat niin vinksahtaneita, etta mulla menee ikuisuus kirjoittaessa. Saksalaiset nappaimet oli tahan verrattuna aivan taysjarkisia. Huhhuh, menen aivan sekaisin. Pistekaan ei tule oikein.

Menimme aamulla suunnitelmien mukaisesti Luxemburgiin. Leirinta-alueen loytaminen oli kuitenkin vaikeaa, ja lopulta paatimme tulla Ranskan puolelle Thionvilleen (kuten alkuperainen suunnitelma olikin) josta kasin voisimme huomenna kayda Luxemburgissa paivaseltaan. Tanne tultuamme selvisi kuitenkin, etta voimme olla leirinta-alueella vain yhden yon, silla viikonlopuksi se on jo tayteen buukattu. Niinpa huomisen suunnitelmat menivat uusiksi. Luxemburgin sijaan lahdemme suunnistamaan jo lahemmaksi Pariisia, ja etsimme sopivan junamatkan paasta leirin. Toinen vaihtoehto on menna Pariisiin vasta viikonlopun jalkeen (fiksua..), ja menna ensin tsekkaamaan luoteisranska. Paatamme huomenissa..

Kielimuuri yllatti voimakkuudellaan heti noustuamme ensimmaista kertaa junasta Ranskassa. Aseman kioskissa nainen muuttui heti nyreaksi, kun Jarkko alkoi puhua sille englantia. Ei siis ihan vaarassa ennakkokasitykset ranskalaisten englanninkieleen suhtautumisesta. Myoskaan leirinta-alueen nainen ei puhu englantia. Saimme asiat selvitettya tanskalaisen miehen tulkkauksen avulla. Mutta tulee tasta varsin avuton olo, kun ei kaytannossa sanaakaan osaa kielta puhua. On aika hukassa.. onneksi elekieli on yhteinen (ja Jarkolla varsin toimiva). Sanakirjasta ei ole juuri apua, kun on tuo kirjoitusasu hieman erilainen lausumiseen verrattuna.. Saksassa lahes kaikki ihmiset puhuivat englantia, tai ainakin yrittivat, ja saksaakin sen verran osaa, etta silla parjaa. Aika akkinaiselta tuntui tama muutos.. Haastetta haastetta..!

Tanaan on ollut sikakuuma paiva. Ei oikein pystytty mitaan tekemaan, maattiin vain varjossa. Thionville vaikuttaa kivalta paikalta. Pieni on ja ..hmm.. ranskalainen?!

Leirinta-alue on muuten ylivoimaisesti halvin tahan mennessa, 8,40€ yo meilta yhteensa. Saksassa oli 14-22€.

Nyt mulla alkaa menna hermot tahan nappaimistoon. On sitapaitsi kallis tama internet, kallein tahan mennessa. Tosin aina kannattais menna pois kaupungin keskustasta. Esim. Kolnissa 1,5l vesipullo rautatieasemalla maksoi 2,50€ ja kauempana nettikahvilassa 5l vetta maksoi 2€. Hehheh.

Tùllqistq tù,ù kirjoittq,inen olisi; jos kirjoittqisin sq,qmllq tqvqllq kuin Suo,essq: Ettù repikùù siitù; Tuntuu niinkuin pitùis opetellq kirjoittq,inen uudestqqn;

Kqikkeq kivqq teille toivotqn1 t?qiju

Saksan ja Luxemburgin rajalta

Hei! Maiju kirjoittaa. Jarkko meni leiriin, Jarkolla on ripuli.

Olemme siirtyneet Kölnistä Trieriin. Trier on suhteellisen pieni ja kaunis kaupunki aivan Luxemburgin ja Saksan rajalla. Tulimme tänne eilen. Kuljimme hitaalla paikallisjunalla ensin Kölnistä Koblenziin, ja sieltä Trieriin. Maisemat olivat aivan USKOMATTOMAN hienot. Suosittelen Koblenz-Trier väliä kaikille junalla liikkuville! Kaiken lisäksi ilma sattui olemaan paras mahdollinen. Oli mahtavaa katsoa avonaisesta junan ikkunasta ulos, kun lämmin tuuli hulmusi hiuksissa, aurinko paistoi... Paikallisjuna kulki niin hitaasti, että matka ei loppunut aivan kesken (pysähdyksiä kahden tunnin matkalla noin viiden minsan välein..).



Leirintäalueemme on kiva, parin kilometrin päässä keskustasta. Ruokaa siellä ei voi laittaa, mutta muuten kaikki toimii saksalaiseen tapaan mainiosti. Leirin kupeessa on tivoli, jossa on hurjan iso maailmanpyörä. Jarkkoa en sinne yrittänyt edes houkutella, mutta Jarkkopa houkuttelikin minut illalla aivan hurjaan vuoristorataan. Tivolissa ei ollut juuri ketään ihmisiä, ja lippuluukkujen ihmiset olivat aika tylsiytyneen näköisiä. Leirin naapurissa on myös hassu baari. Siellä nautimme illalla oluet ja punaviinit. Siideriä nämä eivät (tietenkään) tunne, vaikka Berliinissä tulinkin jo siihen uskoon, että Strongbowta täältä saisi (mutta se olikin vain se poikkeus joka vahvistaa säännön).



Olen Trierin poikkikadulla afrikkalaisten miesten (tai ainakin puhuvat kummasti) pitämässä nettikahvilassa. Samalta kadulta löytyy pari strippibaaria ja kummallisen nimisiä erotiikkakauppoja. Mitenkähän Jarkko lienee pärjännyt, kun lähti yksin kävelemään leiriin..? Eilen ainakin kadulla oli epäilyttävän näköisiä naisia notkumassa.



Trierissä on paljon Rooman valtakunnan ajoilta säilyneitä nähtävyyksiä (huomaatteko yläkuvassa jotain tosi hassua :)?). Kierreltiin niitä tänään katsomassa. Ja viinitarhoja on paljon jyrkillä auringonpuoleisilla rinteillä. Hienoa on, joo, ja kaunista. Totesin tuossa kadulla istuskellessani (Jarkkoa vessasta odotellessani), että ihmiset täällä ovat kuitenkin ihan samoja kuin Suomessakin. Kaikki näyttävät samanlaisilta ja lisäksi pitävät samoja vaatteitakin. Eipä se ihme olekaan, kun joka nurkalla on samat kaupat (Lindex, H&M, Vero Moda jne.). Ero lienee ympäristön erilaisuudessa, ja siinä, että puhuvat kummallista (ja rumaa..!) kieltä. Muuten samat asiat näyttävät naurattavan, ja kiinnostavan.. Samanlainen ruokakin maistuu (Pizza Hut, SubWay, Mäkkäri..)

Olemme täällä vielä yhden yön (luulen) ja sitten suuntaamme Luxemburgiin. Jarkko toivoi, että käytäis sitä kautta mennessämme Pariisiin, joten mennään sitten. Saas sitten nähdä minkälainen paikka se on, ja mahtuuko sinne pari ylimääräistä turistia (kun niin pieni maa on).

Köln II

Maiju kirjoittaa.
Meillä on ollut tänään tällainen päivä.



Heräsimme aamulla ja pesimme pyykkiä. Ilma oli aluksi pilvinen, mutta puoleen päivään mennessä aurinko ilmestyi, ja saimme kuivattaa pyykit auringonpaisteessa. Emme saaneet viriteltyä pyykkinarua mihinkään järkevään paikkaan, mutta onneksi teltan narut palvelivat hyvin.



Pyykin pesun lomassa luimme toisillemme ääneen Sormusten herraa.
Otimme myös aurinkoa, kuten kuvasta näkee. Nostimme makuualustat pihalle ja kuunneltiin Sinuhea. Todellisuudessa jaksoimme maata auringossa noin kymmenen minuuttia. Sen jälkeen oli aivan pakko nousta ylös.. liika kuuma.. ääh, hiki.. pää hajoo.. pakko päästä varjoon..



Iltapäivällä lähdimme kaupungille ostamaan vettä. Kuljimme Reinin vartta kohti Tuomiokirkkoa, ilma oli ihana. Sattumalta eksyimme Globetrotter kaupan luokse, menimme sisään, ja löysimme minulle Columbian takin! Jee! Postailukuvia luvassa myöhemmin.

Minä olen saanut aivan hillittömästi aurinkoihottumaa, joka paikka kutisee. Ja olen vähän palanutkin. Huomenaamuna lähdemme pois Kölnistä.

Ja olettehan huomanneet, että Jarkon postauksissa aikajana hieman vaihtelee. Eli Jarkko kirjoittelee omia päiväkirjamerkintöjään, joten saattaa ulkopuolisesta lukijasta vaikuttaa hieman epäloogiselta tämä meidän touhu. Katsokaa siis päivämäärät.. ;)

Kiitos kommenteista kaikille!

suurten pyllyjen seikkailut jatkuvat ...

17.05.2007

POTSDAM

tulimme kulttuurinvaihtoon ja löysimme jokaisen inter-reilaajan unelmavessan.
kaupunki joka kätkee sisälleen valtaisan määrän toinen toistaan hienompia ja krumeluureimmin koristeltuja hökötyksiä, ilahdutti minua fantastisella kadunvarsihuussilla. täällä soi rentouttava ja rauhoittava musiikki.
kakka suorastaan haluaa plötsähtää pyttyyn. pytty on mallia perus, eli kotoisa. ja pöntössä on selkänoja ! saippua tulee säiliöstä automaattisesti, kunhan vain työntää kätösensä alle - samoin vesi. mihinkään muuhun kuin vessa paperiin ei tarvitse käsin koskea. ja tätä ette kyllä usko. pönttö on jousitettu. ilmeisesti saksalaiset ovat kuulleet minun olevan tulossa näille tienoille ja Potsdamin kuvernööri on antanut käskyn jousittaa yleiset käymälät. on uskomattoman kiva istua pehmeästi jousitetulla pytyllä, joka kivasti hytkähtelee, jos sille antaa takareisillä kyytiä.

S-BAHN



kello tikittää.
söimme reissun ekat döönerit.
eilen join olutta.
eilen olin humalassa. noin 15 minuuttia.
tänään näin kullatun mandariinin teehuoneen katolla. ja kissan ikkunalaudalla.
tänään paskoin jousitetusti.
sää täällä vaihtelee kuin onni suomalaisessa virressä.
joka nurkan takana on uusi ja houkuttelevampi pikkukiska täynnä ruokaa.
rakkulani vaatii keinoihoa.
kävely pelastaa maailman mahoilta, sanoi keinosiementäjä.
toimimaton homma ei ole hyvä.

WC HBF

istuinten monimuotoisuus jaksaa ihmetyttää. tämänkertainen on mallia posliini. siis pelkkä porsliini rengas, ikään kuin joku olisi unohtanut tilata muovit. tosin kokeneena inter-railaajana tiedän, että jahka Ranskaan asti päästään, häviävät myös pytyt pikkuhiljaa katukuvasta ja huussissa minua odottaa vain reikä lattiassa. kaikki nämä asiat mielessäni ja paperilla sylissäni, ujostelee kakka, ei uskalla tulla. poistunen pyyhkimättä ujouttani.

18.05.2007

LEIRINTÄALUEELLA, EI VESSASSA

olemme pöhköilleet ympäri Berliiniä. läntiset alueet ovat nyt hallussa.
jahka ipod, känny ja kamera ovat respassa latautuneet, laittaudumme ja valmistaudumme kohtaamaan viidakon villeimmät pedot sekä mannerjäätikköjen kauhut Berliinin eläin tarhassa. ilmastonmuutoksen mannekiini Knut odottaa ...

WC

Jotkin asiat maailmassa rauhoittavat.
lukeminen vessassa tai saunassa.
nukkuminen alasti tyyny tai kanssaihminen jalkojen välissä.
paskominen yksin omassa rauhassa, ovi kiinni, omin rituaalein.
ilman että joku toinen ähköö omaa rituaaliaan viereisessä kopissa ( jonka vain heiluva irtoseinä minusta eristää ) ja ähisee tuskissaan.
toisaalta on kiva naureskella, kun oma paska solahtelee vuolaana ja kevyenä kuin metsäpeuran vasa aamukasteessa.
naapurikopin kaverilla on kaiken lisäksi aikasta paljon tuota dödö-puolta laitettuna sekä aika varmasti aika paskaiset alushousut koko loppupäivän moisen sutaisun perusteella.
minä sen sijaaan pyyhin taiten.

TELTALLA

päivä oli antoisa. niin morsiankin.
näin Knutin, morsian ei.
morsian lupasi antaa lisää ( sapiskastahan tässä on koko ajan puhuttu ) jos Knutista vielä tänään puhutaan.
osa tekstistä on itse keksittyä, eikä perustu todellisiin tapahtumiin.
en kommentoi enää omia kirjoituksiani, varmala.

minua kiinnostaa käsin asetellut kivikoristeet.
suihkusta tulee vettä ja minusta uih, kusta.
maailma on täällä perin samanlainen kuin sielläkin.
ih,miset tekevät samoja tyhmyyksiä.
ja luulevat olevansa viisaita.
jos täällä paskantaa krapulassa housuun, tuntuu se aamulla makuupussissa yhtä kamalalta kuin kotosuomessa.
jotkut elämän lainalaisuudet eivät missään muutu.

Olen nähnyt Kölnin tuomiokirkon (enkä juuri muuta)

Maiju kirjoittaa.
Edellisiin posteihin on lisäilty nyt hieman valokuvia hieman epämääräisessä järjestyksessä.

Tänään on ensimmäinen reilipäivä, ja matkustimme alkuun neljän tunnin junamatkan Berliinistä Kölniin. Junassa oli ahdasta, rinkat eivät mahtuneet hattuhyllylle, ja vaunu haisi tupakalle. Minä hermoistuin siis heti junamatkan alussa, ja aloin kiukutella. Jarkko säilytti itsensä coolina, ja minullakin kiukku meni onneksi ohitse.
Kölnissä vastassa oli kesä. Tuomiokirkon näimme heti asemalta astuttuamme. Kovaan ääneen olen ihmetellyt miksi saksalaiset ovat hienot kirkkonsa ahtaneet niin pieneen ympäristöön, eli toisin sanoen, miksi rumat betonitalot on rakennettu aivan liian lähelle kirkkoja! Typerää. Sama oli havaittavissa jo Berliinissä.. Turisti-infon ohjeiden perusteella lähdimme etsimään leirintäaluetta. Metroyhteydet olivat hankalia, ja päästyämme oikealle pysäkille huomasimme ettei jatkoyhteysbussi kulkenutkaan sunnuntaisin. Niinpä hikisinä ja väsähtäneinä hakeuduimme toiselle leirintäalueelle, jonne mennessämme hieman harhailimme lisää. Perille tultuamme olimme hikisiä haisupalloja. Mutta uusi leirintäalue on kiva ja nätti. Ja Jarkolle tuttu, heh, aivan yllättäen! Halvempikin on kuin tuo berliiniläinen. Huomenna olisi tarkoitus viettää lepopäivää. Pestään leirissä pyykkiä ja laitetaan itte ruokaa (ja juodaan punaviiniä, halpaahalpaa).



Hirveästi emme tänään jaksaneet Kölniin tutustua. Tänne tuleminen oli sen verta ekstemporee ajatus, ettei ehditty tiedustella paikan mustsee -kohteita. Tosin parempi ehkä näin, saadaan hieman levätä.. Mutta käytiin me se kirkko kattomassa äsken vielä uudemman kerran. Kiitos AINOLLE ja VILLELLE, sillä ilman teidän mainintaa ei oltais varmaan lähdetty tähän suuntaan reilaamaan :). Että näin se elämä heittelee..

Eilisestä sen verran, että käytiin siellä Berliinissä Grunewaldin metsässä. Se oli kiva paikka ja sää oli aivan upea. Löllöteltiin auringossa.. Ja vahingossa meinattiin mennä nudistirannalle! Suosittelen paikkaa muillekin.

hurlum hrei,´ja vettä pullossa

15.05.

lentokoneessa

kynäni on huono ja vatsani paksu.
ikuinen, on se sana, jonka ikkuna pilvien päällä tajuntaani tuotti.
lentoemännällä on niin paksu ahteri, että en voi kirjoittaa.
korvaani ryömi ilmeisesti ruotsalainen nakkihiiri: paine pääni sisällä tuntuu korvilta.
laskeutuminen tuntuu siltä kuin joku vetäisi kokolattiamattoa varovasti takajalkojen alta. hivuttava persluikkari, toteaa eräs kokenut.

berliini

ulkona on kylmä.
leirintäalueemme on pula-aikainen läpi.
eksyttiin.
ja löydettiin itsemme.
olen paskalla Friedrichstraßen hienossa kauppa keskuksessa.

16.05.

tent station

makuupussit kastuivat yöllä. minun ei.
pytyt ovat aina erilaisia. suomessa olemme tottuneet niin Arabian monopoliin, että ulkomailla menee pasmat jokakerta sekaisin, kun vesi on väärässä paikassa pönttöä.
mutta kakka itse, se tulee ihan yhtä hyvin.
berliiniläiset ovat tehneet pahaa ympäristölleen.

kauppakatu ku´dam

baarissa pönttö perusmallia: reikä ja vesi oikeissa paikoissa.
ollaan kävelty, kävelty ja etsitty Maijulle takkia: ei olla löydetty kuin yx paikka kakkia.

wc

berliinin kaunein katu on Goethes Straße.
ja reikäisin kirkko Kaiser Wilhelm Gedächtnis Kirche. Pommitettu.
sen kirkon pihalla voi venyttää 2 centin rahaa eurolla.
venytetty kolikko jää venyttäjälle, euro kirkon pihalle.
paskaa tulee taas aivan sukkana. eli paljon ja koko ajan. kakka tulee kuin pesää Pattajalla.

Berliini osa II

Täällä Maiju.

Tänään on lauantai, on aamupäivä. Tänään on paljon lämpimämpi päivä kuin aiemmin. Harkitsin jopa shortsien esiin kaivamista, mutta jätin vielä pitkät housut jalkaan. Olemme suuntaamassa kohti Grunewaldin metsäaluetta. Siellä on muutama miljoona toisen maailmansodan jälkeen istutettua puuta. Ajateltiin käydä ostamassa hyvät eväät, ja lähteä sitten sinne käpyttelemään.

Paljon me ollaankin tällä reissulla käpytelty. Joka päivä on jalat tulleet kipeiksi asti. Hyvin nukutut yöt ovat tosin vieneet päivän säryt aina mennessään. Hyvä niin.

Tiistaina tullessamme leirintäalueelle siellä oli lisäksemme neljä muuta telttaa. Oli hiljaista ja rauhallista. Maa oli autio ja tyhjä. Torstaina, (edellisen postauksen jälkeen) mentyämme pahaa aavistamatta leirintäalueelle, koko paikka oli täyttynyt teltoilla. Musiikki soi ja pari kaljatelttaakin oli näkyvissä. Olimme tilanteesta hieman hämillämme, päivän aikana paikkaan oli siis tullut noin viisikymmentä uutta telttakuntaa. Aikamme ihmeteltyämme päättelimme, että helatorstai oli saanut ihmiset lähtemään viettämään pidennettyä viikonloppua. Asia vahvistui lopullisesti eilen, kun menimme käymään Berliinin eläintarhassa. Olimme varanneet käynnille tarkoituksella arkipäivän, mutta yllätykseksemme ylimääräisen vapaan ottaneet saksalaiset olivat vallanneet myös eläintarhan. Noh, ihan hyvin me sinne alueen sisälle mahduttiin niiden saksalaistenkin kanssa. Suurin osa oli sitä paitsi pakkautunut tuijottelemaan talvella syntynyttä jääkarhunpoikasta Knutia, ja me saimme käyskennellä rauhassa muualla. Jarkko otti kuvia eläinten pyllyistä ja minä jostain aivan muusta.

Eläintarhassa oli yks tosi hassu vessajuttu! Kaikissa vessoissa oli töissä sellainen nainen, joka jokaisen kävijän jälkeen kävi putsaamassa vessan. Siis todellakin jokaisen ihmisen jälkeen se meni ja putsas sen pöntön ennen kuin seuraava pääsi sisään! Ehkä ne pelkäävät siellä, että niiden eläinten joukkoon leviää joku tauti, ja ovat sen takia niin ylihygieenisiä. Muuta selitystä en keksi. Mutta hassua se oli.

Eilen siellä meidän leirintäalueella avattiin baari. Siellä oli jotkin kesäkauden avajaiset käynnissä, kun me illalla sinne saavuttiin. Kaamee jumputusmusiikki soi pitkälle yöhön. Mun oli pakko laittaa korvatulpat, vaikka en yleensä olekaan mitenkään herkkäuninen. Jarkko sanoo ettei se musiikki sitä häirinny, mutta mun on pakko siitä vähän nihkeillä. Oisivat soittaneet edes parempaa musiikkia... Tänä aamuna heräsin ensimmäistä kertaa kuumuuden takia. Katsotaas josko ilmat tästä eteenpäin ois kesäisempiä.

Edit myöhemmin: Yleisön toivomuksesta, kuvia eläinten pyllyistä (Jarkon ottamia).

Ich bin ein Berliner

Uskomatonta. Kirjoitin juuri edellisen postauksen valmiiksi, kun tietokone juuri sillä hetkellä päätti sulkea itsensä, ja koko teksti häipyi sen siliän tien. Prhan. Eiku uudestaan..

Täällä Maiju ja hikisen Pizza Hutin nettiasema. Kaikki on hyvin ja erinomaisesti. Mulla on vähän aurinkoihottumaa ja Jarkolla on pieni rakko jalassa. Ollaan kinasteltu joka päivä vähän, mutta unohdettu kaikki sitten yhtä nopeasti kuin Jarkon kanssa nyt vain voi (eli tosi nopeesti).

Ilma on kylmä ja epävakaa. Tullessamme tiistaina satoi kaatamalla vettä. Minulla ei ollut edes takkia, koska olimme suunnitelleet ostavamme sellaisen vasta täältä periltä (fiksua, eikö). Takkia ei ole edelleenkään, vaikka olemme nyt kaksi päivää kuljeskelleet pitkin Berliinin keskustaa. Eilen ja tänäänkin on hieman satanut, mutta pahimmilta kastumisilta ollaan vältytty. Mutta kylmä on, aivan tositosi kylmä. Tänään mulla on ollut kolme pitkähihaista päällekkäin, ja niistäkin yksi on fleece ja toinen neuletakki. Hrh.. edes Helsingissä ei ollu näin paljon vaatetta päällä..

Tämä saksalainen näppäimistö on aivan outo. Y ja Z näppäimet ovat vaihtaneet paikkaa. Meinaa mennä väärin koko ajan.

Tiistaina ja eilen käppäiltiin Berliinin keskustassa. Tänään käytiin Berliinin ulkopuolella kauniissa Potsdamissa. Kaksi asiaa Berliinistä on noussut esiin ylitse muiden: Vihreys ja ruoka. Täällä on aivan uskomattoman vihreää. Siihen kiinnitin ensimmäisenä huomiota jo lentokoneesta. Puita ja pensaita ja puistoja ja metsiä on kaikkialla. Monissa paikoissa vihreys on jopa päästetty rehevöitymään, ja köynnöksiä valuu yli äyräiden.. Mutta mun mielestä se tekee tästä kaupungista kauniin. Betoniseinien tuijottelun sijaan näkee aina jotain vehreetä ja kaunista. Ja sit se ruoka. Sitä on Ihan Joka Paikassa. Minne tahansa menee, aina kun nousee metroasemalta ylös, on ensimmäisenä vastassa ruokaa. Ja se on hyväntuoksuista ja ennenkaikkea halpaa. Uskomatonta.. Mitenkähän me selvitään tästä kaupungista (ja maasta) paisumatta pois..? Kun ruoka on vielä halvempaa kuin Suomessa. Mistä mieleeni tuleekin se, että sanoin just tänään miten hienoa on, kun voi suoraan verrata hintoja, eikä tartte rätnätä ja muutella kursseja ja muuta. Hyvä eurot!



Meidän leirintäalue oli kiva ylläripylläri. Luultiin, että valkattiin netistä Berliinin keskustan hienoin leirintäalue tenniskenttineen ja elokuvanäytöksineen.. Mielikuvan loimme näiden nettisivujen, ja hintatason perusteella. Yllätys oli melkoinen, kun ensimmäisenä näimme SPRAYmaalilla vanerille maalatun kyltin Tent Station.. Ja sama spraymaali -linja jatkuu läpi koko leirintäalueen. Paikka on jokin vanha uimala, joka on vuosien mittaan päästetty aika pahasti rehevöitymään. Suihkutilat on pimeellä tosi pelottavat, hrh.. Mutta alkujärkytyksestä huolimatta olen viihtynyt. On ollu hyvä ja rauhallista nukkua. Linnut tosin laulaa läpi yön (viime öinen sade tosin hiljensi nekin..) Ja päärautatieasemalle on 5 minsan kävelymatka.

Ostettiin heti lentoasemalta 7 päivän paikallisliikenneliput. Parasta onkin, kun voi vain istua S-Bahniin, ja katsoa mihin päätyy. Kaupunki on tosi iso, ja täältä löytyy vaikka mitä (paitsi mulle edullista Columbian takkia).

Olisin halunnut lisäillä kuvia tänne lomaan, mutta olen sellaisella koneella ettei se ole mahdollista. Yritän sitä sitten myöhemmin.
Huomenna menemme eläintarhaan ja lauantaina käpyttelemään Grunewaldin metsiin..

Ja Pete: Eilen käytiin tsekkaamassa valtiopäivätalo, mutta kupoliin ei jaksettu jonotella. Sitäpaitsi Jarkolle aika ajoin iskevä korkeanpaikanpelko olisi sen luultavasti muutenkin estänyt. Mutta on kyllä mieletöntä miten hienoja paikkoja ja rakennuksia koko kaupunki on pullollaan..!

Edit myöhemmin: Lisäilin tähän loppuun kuvan Berliinin kierroksiltamme.





Terkkuja kaikille Jarkoltakin!
Kuullaan taas.

Lähtö ylihuomenna!

Nyt on jännät paikat. Alle kaksi vuorokautta lähtöön.
Jarkko on pakannut tavaransa jo varmaan kolme viikkoa sitten (ja senkin jälkeen uudelleenpakannut monta kertaa). Mun pakkaaminen on vielä vaiheessa (tekemättä), kun on tässä ollut paljon kiirusta muiden asioiden kanssa (mm. omat polttarit eilen muuttivat hieman suunnitelmia.. ;D). MUTTA onhan tässä vielä pari päivää. Ja mikä tärkeintä, oonhan minä miettiny ja moneen kertaan kirjottanu että mitä minä tartten mukaan. Siitä sit vaan kasailen.

Tiistaina me siis lennetään Berliiniin. Ollaan katottu tällainen leirintäalue Berliinin keskustasta, jonne aikomus olisi mennä ensimmäisten päivien ajaksi. Se ei ole mikään halvista halvin, maksaa 11€/yö per henkilö, mutta on kuitenkin sen verran hyvällä paikalla, että päätettiin mennä sinne. Toinen huono puoli paikassa on, ettei siellä ole muuta ruoanlaittopaikkaa, kuin lainattavat grillit. Pitää siis vaan ostaa jotain valmista ruokaa, leipää ja hedelmiä sun muuta. Mutta muutoin leirintäalue vaikuttaa nettisivujen perusteella oikein kivalta.

Jarkko mukaan

Lisäsin miehen täysivaltaiseksi blogin pitäjäksi.
Kirjoittajia siis tulevaisuudessa kaksin kappalein.

Ja Berliinin lentoon on 11 PÄIVÄÄ!