Jarkolla on keuhkoputkentulehdus (mutta se sai onneksi Enskalta jalan tulehdukseen tarkoitetut antibiootit) ja minulla on silmatulehdus (ei paha, mutta inhottava ja pitkakestoinen).
Saavuimme tanne lauantaina muutamien mutkien kautta. Ensimmainen mutka oli Wienissa, kun aamuvuoron klo05:06 bussikuski oli paattanyt sairastua, ja jouduimme odottamaan leirinta-alueella bussia puoli tuntia. Myohastymisen pelossa jouduimme turvautumaan lopulta taksiin. Toinen mutka oli vastassa Venetsiassa, jonne saavuttuamme vastassa oli pari-kolmesataa myohastyneita junia odottavaa matkaajaa. Tilanne oli hieman kaoottinen ja ennenkaikkea epaselva. Oma junamme oli kuitenkin vain 50min myohassa, eika valinpitamaton konnari halunnut junassa nahda edes paikkalippujamme, mika oli meidan onni, silla emme niita juna-aseman kaaoksessa olisi saaneet ostettuakaan. Saavuimme ihanaan Toscanaan illalla kuuden maissa, matkustettuamme junassa yksitoista tuntia. Majatalon omistaja Tizziana oli meita vastassa pikkufiatillaan, ja ankeydyttyamme rinkkoinemme autoon, saimme kokea mita tarkoitetaan puhuttaessa italialaisista ja autoista.. matka oli jannittava, sanoisin nain.
Saija ja Enska saapuivat seuraksemme sunnuntaina. Meilla on ollut kivaa, vaikka Jarkko onkin -kuten sanottua- hieman kipea. Kuvia on otettu paljon, joten voin kertoa tekemisistamme niiden kautta.
Tassa on tie, joka vie kohti majapaikkaamme. Sunnuntaina kavimme Jarkon kanssa kaupassa, jonne on matkaa pari kilometria. Ostimme ruokaa oikein kunnollisesti, silla valmistimme Saijalle ja Enskalle makoisan tervetuliaisaterian. Paiva oli tuolloin (kuten muulloinkin) Erittain Lammin ja Aurinkoinen, ja olimme varsin hikisia pikku possuja tullessamme talollemme takaisin..
Tallainen on se meidan talomme. Vuokrattu viikoksi kaupungista nimelta Montecatini Terme. Majapaikan kotisivut taalla. Voin suositella.
Maanantaina aamupaivalla teimme reissun Pisaan. Luimme matkaoppaasta, etta tallainen torniin nojaava kuva taytyy Pisassa ottaa. Olimme kunnon turisteja, ja teimme niin. Pisassa oli kuuma, ja turisteja seka niista hyotya yrittavia myyjia oli liikaa. Itse torni ja tuomiokirkon alue olivat kylla mielestani hienoja. Osa matkaseurueesta haukkui tornia matalaksi.
Nain Jarkko ja Enska viettavat lomaa.
Jarkko osti Wienista superpallon, josta on ollut enemman iloa, kuin kukaan teista voisi kuvitellakaan (no ehka Tatu voi kuvitella). Jos mina tahi Enska ei Jarkon kanssa leikita, niin se osaa leikkia pallolla ihan yksinkin. Viela ei olla onnistuttu hajottamaan mitaan, tai heittamaan vihaista italialaista paahan.
Saija nauttii lomasta omalla tavallaan.
Pisan reissun jalkeen teimme autolla matkan Luccan ymparistoon. Matka kulki niiiin kapeaa tieta niiiin korkealle, etta Jarkkoa -jota korkeanpaikanpelko eniten vaivaa- alkoi hieman jo pelottaa. Minuakin pelotti hieman. Tai aika paljonkin. Ainakin valilla. Mutta maisemat olivat mahtavat. Ei Suomessa tallaisia nae, kuin Nasinneulasta tai Puijon Tornista.
Saija ja Enska nauttivat. Enska kuvaa videokameralla ja puhuu itsekseen. Saija ottaa aurinkoa aina kun annamme siihen mahdollisuuden.
Jarkonkin saimme houkuteltua talle mahtavalle roomalaisaikaiselle sillalle. Korkeus oli kuitenkin sen verran huimaava, etta sulhon taytyi polvistua..
Taman kuvan kautta terkut myos Saijalta ja Enskalta kaikille tutuille.
Tanaan annoimme Jarkon potea sairauttaan rauhassa lepaamalla, ja kavimme kolmestaan tutustumassa oman kaupunkimme Montecatini Termen ymparistoon ja kylpyloihin. Katseltavaa riittaa pelkastaan taallakin. Nousimme muunmuassa hienolla vanhalla koysiradalla pieneen kylaan nimelta Montecatini Alto, joka sijaitsee Termen kaupungin laidalla korkealla korkealla kukkulalla. Paikka oli ihanan idyllinen ja pieni, ja maisemat olivat mahtavat.
Huomenna menemme Firenzeen!
En taas tieda milloin seuraavan kerran paasen postittelemaan. Jos Jarkon sairaus ei osoita parantumisen merkkeja, siirramme Italiasta lahtoa varmaan paivalla. Lauantaina olisi jokatapauksessa tarkoitus olla Saksassa, jossa Pertti ja Irmgaard ovat ystavallisesti luvanneet ottaa meidat vastaan (kiitos!). Viikon paasta pitaa olla takaisin Berliinissa, lento kotiin on ensi keskiviikkona!
Kiitos Sirkku ja Keimo kommenteista. Aikaraja tuppaa nyt vastaan ja Roomassa kayminen jaa pakosta toiseen kertaan. Kiitos enivei!
Kiitos kommentoinnista myos Jusulle ja Jennille..!
5 kommenttia:
paranemisia jarkko! Kateusmutinaa sitten myöhemmin.. ;) jenni
Mekin kävimme ulkomailla, mutta onnistuimme olemaan tartuttamatta itseemme tauteja. Firenzessä on kaloja joessa ja niitä on mukavaa katsella. Lisäksi suosittelen ravintola Pizzaiuoloa. Sieltä saa hyviä pizzoja. Katselen juuri pippelidokumenttia - Neloselta tietenkin - ja siellä näytetään kuvaa pippeliamputaatiosta. Kirottua. Tämä ei nyt liittynyt mitenkään mihinkään. Mutta käykää tuossa ravintolassa. Teilä on muutenkin ollut mainioita kuvia. Täytyy kokeilla tuota superboltsia, jahka palaatte Suomeen. Tuletteko muuten mukaamme Pirkkalan mökille Juhannuksena? Liisakin on jo kysellyt, josko menisimme mökille. Ajattelin juosta Pirkkalan keskustasta mökille. Matkaa tulee noin kymmenen kilometriä.
Kiitoksia lähetellään Jusulle, minähän olen toistaiseksi Jusupoff. höh!
Sympatiaterkut sairastavaisille täältä Vääksystä -pöpöjen pesästä. Karhu ja pojat silmätulehduksessa, Helka siitä jo parantunut ja minä nähtävästi seuraava uhri. Tänään on viidestoista hääpäivämme, mikä hellytti minutkin vihdoin lähettämään kommenttia esihäämatkalaisille. Olemme yön valoisina tunteina kyllä lueskelleet reissukuvauksia, mutta sitten työ -tai aurinkoisten lomapäivien pökerryttäminä kaatuneet sänkyihimme tylysti kommettia jättämättä. Nyt tämäkin on korjattu. Lisäksi olemme erityisesn ilahtuneina ottaneet vastaan postikortteja. Mutta mitään erityistä kateutta emme osaa tuntea, vaikka se teitä harmittaakin sanomattomasti, sillä me olemme jo onnelliseti naimisissa ja täällä paistaa pääsääntöisesti aurinko, uimavedet ovat lämpimät ja hiekkatiellä on hauskaa pyöräillä radiomusiikkia ämpäristä kuunnellen. Iloitsemme tietenkin puolestanne ihan satasella ja toivomme teille vähintään viidentoista vuoden pituista avioliittoa, sillä ainakin näin kauan voin vakuuttaa hauskuutta riittävän! Ja Veljelle ja hänen hehkeälle vaimolleen tietty ekstraterkut.
Täti ja Karhu pentuineen
kateellinen voi olla avioliitosta huolimatta. ;) etenkin kun viettää kesäänsä leirikeskuksessa toimistorakennuksessa, jossa ihmiset käyvät ostelemassa itikkamyrkkyä (ei todellakaan ole meillä myynnissä.. ) hehe. No naimisissa naksnaks. Lohduttaa sentään. mukavia esinaimisia. eikäkun esihäämatkoisia. jennijee
Lähetä kommentti